Kirjoittajan arkistot:kristiina

Ihan pihalla, osa 3 – kasvivalintoja

Julkaistu , kirjoittanut

Pihan rakentamisen myötä tuli ajankohtaiseksi hankkia myös kasveja. Villa Blue -blogin rohkaisemana suuntasimme ensimmäiseksi Lohjalle katsastamaan Taimiteutarin valikoiman. Matka oli menestys – mukaan lähti perävaunullinen taimia, kohtuulliseen hintaan. Tämä tapahtui siis elokuussa ennen varsinaista syysistutussesonkia ja alennusmyyntejä.

Syreeni ”Andenken an Ludwig Späth”

Taimiteutarin jälkeen kävimme tyhjentämässä Tammiston Plantagenin timanttituijista. Hyödynsimme tarjouksen 4 kpl 100 € ja mukaan lähti 24 kpl noin 140 – 160 cm korkeita taimia. Pakkaa täydentämään teimme vielä hankintamatkan Pirilän Kukkataloon Tuusulassa ja mukaan lähti – jälleen mukava tarjouserä – matalampia timanttituijia, kolme marjakuusta sekä vuorimäntyjä.

Pensassembra

Kaikkiaan kasveja on tähän mennessä hankittu noin 1500 €:n arvosta, mikä on tietysti vasta alkusoittoa. Ensi keväänä panostamme sitten itäisen raja-alueen istutuksiin sekä perennoihin. Nyt on kuitenkin suurimmat puut hankittu ja rakennustarkastajakin lienee tyytyväinen kun lopputarkastusvaiheessa (sitten joskus) pihaltamme pitäisi löytyä riittävä määrä vähintään 150 cm korkeita puita.

Alla vielä listaus kasvihankinnoista tähän mennessä.

Palsamipihta

Pohjoiselle piha-alueelle on istutettu: palsamipihta (Abies balsamae), kaksi pensassembraa (Pinus pumila ”Glauca”) sekä kaksi metsämäntyä (Pinus sylvestris)

Koristeomenapuu ”Royalty” (takana näkyy ”Musta Rudolf”)

Itäiselle piha-alueelle on istutettu neljä koristeomenapuuta (lajikkeet Malus ”Musta Rudolf” ja Malus ”Royalty”), kolme talviomenapuuta (Malus domestica ”Konsta”), kaksi luumupuuta (Prunus domestica ”Opal” ja Prunus domestica ”Koetarhan väskynä”), rungollinen syyshortensia (Hydrangea paniculata ”Phantom”) sekä kolme jalosyreenia (Syringa ”Andenken an Ludwig Späth”).

Marjakuusi

Eteläiselle pihalle (rajan tuntumaan) on istutettu 24 isompaa ja 12 pienempää timanttituijaa (Thuja occidentalis ”Smaragd”) sekä kolme marjakuusta (Taxus media ”Green Mountain”)

Makedonianmänty

Läntiselle pihalle on istutettu neljä makedonianmäntyä (Pinus peuce) ja istuttamista odottavat edelleen 20 vuorimäntyä (Pinus mugo ”Mughus”), jotka tullaan sijoittamaan naapurin rajalle pengerrykseen sekä – jos ylimääräisiä jää – pohjoiselle pihalle sinne tänne metsämäntyjen ja pensassembrojen lomaan.

Vuorimännyt – vielä istuttamatta

Väriä syksyyn

Julkaistu , kirjoittanut

Iltojen pimetessä keittiö kaipaa pientä piristystä. Sain vuosi sitten syksyllä äidiltäni kaksi pirteän punaista ruukkua, jotka silloin sisälsivät syklaamin. Sittemmin ruukkujen sisältö on vaihdellut vuodenajan ja mielialan mukaan. Nyt siis pari gerberaa. Pirteää syksyä kaikille!

Ihan pihalla, osa 2 – suunnitelmasta toteutukseen

Julkaistu , kirjoittanut

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Pihan osalta lähestyimme toteutusta laatimalla pihasuunnitelman pohjalta työselityksen ja liittämällä sen tarjouspyyntöön, jonka lähetimme usealle piharakentamista harjoittavalle yritykselle (huhti – toukokuun vaihteessa). Myönnän, myöhässä olimme, sillä tarjouskierros olisi pitänyt aloittaa jo talvella. Jälleen kerran törmäsimme tähän rakentamisen ja rakennuttamisen salaperäiseen sykliin, jossa olet joko etuajassa, myöhässä tai kerta kaikkiaan väärään aikaan liikkeellä.

Nihkeästä alusta huolimatta saimme kuin saimmekin (Harrin aktiivisen sähköposti- ja puhelinpainostuksen tuloksena) viisi tarjousta piharakentamisen toteutuksesta. Lisäksi (kuten melkein jokaisella aiemmallakin tarjouspyyntökierroksella) pari lupausta perehtyä asiaan mahdollisimman pian. Tarjouksen jättäneestä kaikki vaivautuivat myös paikan päälle, tosin hieman hämäräksi jäi, milloin yksi näistä käynneistä oli tapahtunut.

”…sitten tähän ojan partalle istutetaan maanpeittokasvillisuutta, joka laskeutuu alas ojanpiennarta ja…”

Tässä yhteydessä pari sanaa tarjouskierrokseen liittyneestä sivujuonteesta: Olemme pääsääntöisesti saaneet todella asiallista palvelua kaikilta rakennusprojektiimme osallistuneilta tahoilta, joiden edustajat ovat myös olleet pääsääntöisesti miehiä (tämä erityishuomiona naiselta). Pihojen suunnittelu ja toteutus tuntuu kuitenkin olevan se osa-alue rakentamisesta, joka ei ole yhtä miesvaltainen kuin muut. Ja kuinka ollakaan, naisena törmäsin ensimmäistä kertaa tämän projektin aikana myös toistuvasti mielestäni epäammattimaiseen suhtautumiseen meihin asiakkaina.  Ennakkoasenne tuntui olevan, että me – erityisesti minä – emme maallikkoina (itse pidän enemmän termistä amatööri) voi olla perillä pihan suunnitteluun, rakentamiseen tai kasvien valintaan liittyvistä asioista. Tuo asenne oli tarjouspyyntövaiheessa jopa niin suorasukainen, että olin valmis hylkäämään parikin tarjousta pelkästään asenteen perusteella. Miten voisimme tehdä yhteistyötä tahon kanssa, joka ei osaa suhtautua meidän toiveisiimme asiallisesti. Otamme toki vastaan kritiikkiä ja perusteltuja muutosehdotuksia, mitä tulee pihamme toteutukseen, mutta tuo kritiikki ja ehdotukset on parasta esittää rakentavasti! Jälleen kerran (nyt tarkkana!) parasta palvelua saimme mieheltä, joka edusti Espoon Kivityö nimistä yritystä. Heillä osataan panostaa asialliseen asiakaspalveluun – terveiset ja kiitokset sinne!

Kaivettu, muotoiltu, täytetty ja levitetty. Sitten istuttamaan.

Kaikki saamamme tarjoukset liikkuivat suunnilleen samassa hintaraamissa. Pihan rakentaminen on kallista, mutta ei niin kallista kuin kuvittelimme. Tarjousten perusteella pihamme rakentaminen ulkopuolisen toimesta olisi tullut kustantamaan hieman reilu 30 tuhatta euroa. Mutta, mutta. Tarjoukset oli eritelty per yksikkö ja lopullinen toteutuskustannus olisi ollut riippuvainen siitä, olimmeko laskeneet tarjouspyynnössä esittämämme pihan alat oikein (kukaan tarjouksen jättäneistä ei tarkistanut aloja). Lisäksi tarjouksiin sisältyi esim. maanvaihdot ja muotoilut urakkana, mutta vain tiettyyn syvyyteen asti. Jokainen ylimääräinen kauhan kuopaisu tai multakuutio olisi tietysti maksanut erikseen. Tarjoukset eivät sisältäneet esim. terassien tekoa tai kasveja ja niiden istuttamista – nuo kustannukset olisivat siis tulleet tarjousten päälle. Pääsääntöisesti tuohon em. 30 tuhannen euron summaan olisi sisältynyt maanvaihto ja -muokkaus (tiettyyn syvyyteen asti, sisältäen mullan ja kaatopaikkamaksut), siirtonurmen noin 100 m2 alalle asennettuna, kiveykset noin 70 m2 alalle asennettuna sekä autopihan ja pihatien asfaltoinnin (pariin tarjoukseen asfaltointia ei sisältynyt).

Vallihauta? Kosteikko? Eikun ”uima-allas”, jos pikkuraksaajalta kysytään.

Ja mihin päädyimme? Tätä blogia seuranneenna olette jo varmasti havainneet, että hylkäsimme lopulta kaikki tarjoukset ja päätimme toteuttaa pihamme itse, yhteistyössä jo useasti aiemmin luotettavuutensa ja osaamisensa osoittaneen Maarakennus Elg Oy:n kanssa. Toki pihan rakentaminen omatoimisesti on raskasta, aikaaviepää ja hintavaakin, mutta myös palkitsevaa ja sellaista puhaa, jota osaamme ja kykenemme itse tekemään. Säästöäkin tulee tarjouksiin verrattuna, jos omaa työpanostamme ei mitata rahassa. Ja toteutuksen saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa – meni sitten syteen tai siihen saveen, jota tällä tontilla riittää!

Ensimmäisen vuoden sähkönkulutus

Julkaistu , kirjoittanut

Reilu vuosi on nyt asuttu talossa ja lienee aika aloittaa sarja kirjoituksia myös asumiskokemuksista. Hyvä aloitus lienee tutkailla ensimmäisen vuoden sähkönkulutusta.

Uusia huonekaluja

Muutimme taloon touko – kesäkuun vaihtessa 2011. Elokuussa kilpailutimme sähkönmyyjät ja voittajaksi selviytyi Helen (Helsingin energia), jonka kanssa solmimme elokuun 17. päivä 2011 alkaen kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen kiinteällä hinnalla. Olemme aiemminkin olleet Helenin asiakkaita ja jo silloin koimme yhtiön palvelumotivaation ja -käytännöt hyviksi; ja tuo mielipide pitää edelleen. Tänään siis muistaessani kirjauduin Helenin online-palveluun katsastamaan yhteenvedon ensimmäisen sopimusvuoden sähkönkulutuksesta. Toki asia olisi selvinnyt jo aiemmin tutkailemalla Fortumin siirtolaskuja, mutta… enpä tutkaillut.

Onks tää sähkökaapeli?

Ja sitten niitä lukuja: Välillä 17.8.2011 – 16.8.2012 sähköä on kulunut yhteensä 14030 kWh. Talvikuukausina sähköä on kulunut reilusti yli tuhat kilovattituntia per kuukausi – huippu taisi olla helmikuussa – ja vähiten kulutusta on ollut tietysti kesäkuukausina. Tänä kesänä tosin heinäkuussa meni enemmän sähköä kuin kesäkuussa, mikä selittynee sillä, että maalasimme taloa ja käytössämme oli sähkötoiminen henkilönostin – lisäksi muutamana yönä ilmanvaihtokoneen kesäjäähdytys oli päällä koko yön. Vertailutietona mainittakoon, että viimeisenä asumisvuonna edellisessä talossamme (104 m2, kahdessa tasossa, sähkölämmitys, ilmalämpöpumppu ja takka, rakennusvuosi 2004) kulutimme 19460 kWh, huolimatta tietoisesta yrityksestämme säästää sähköä. Koska tapamme käyttää sähköä tuskin on tässä välissä muuttunut kovin radikaalisti, ja huomioiden, että perheemme henkilömääräkin on kasvanut yhdellä, selitys nykyiselle alhaisemmalle sähkönkulutukselle ei löydy meistä sähkön käyttäjistä.

Makkarat paistuvat meheviksi induktio-liedellä.

Mikä on muuttunut? Talo on isompi (lämmitettävää alaa on nyt noin 150 m2) ja kyljessä vielä melkein 50 m2 autotalli-varasto. Lisäksi tosiaan väkimäärä ja sen seurauksena myös esim. pyykin määrä on kasvanut. Ensimmäisenä vuonna lämmityksen ja ilmanvaihdon säädötkin kuluttivat vähän ekstraa ennen kuin kaikki säädöt saatiin kohdilleen. Toisaalta, valaistuksessa on käytössä vähemmän halogeeneja ja olohuoneen isot ikkunat tuovat pimeämpinäkin vuodenaikoina sen verran valoa sisälle, että päivävalaistuksen tarve on vähentynyt merkittävästi. Kaikki kodinkoneet ovat uusia (pesutornia lukuun ottamatta) ja vähemmän kuluttavia, myös tv:t. Talossa on paksummat seinät, parempi eristys, se ei vedä eikä vuoda ja lämmönjako tapahtuu vesikiertoisella lattialämmityksellä (versus sähköpatterit seinillä). Lisäksi ilmanvaihtokoneessa on lämmön talteenotto, joka lämmittää tuloilmaa eli kaikenlainen vetoisuuden tunne on vähentynyt radikaalisti (vanhassa talossa korvausilma tuli suoraan ulkoa ikkunoiden päällä olevista venttiileistä, hyrrrr!) Ja, ja, ja… ai niin: meillä on maalämpö.

Tuolta se lämpö otetaan.

Toki sähköä voisi mennä vielä vähemmän, jos: Minä en kokisi alle 23 asteen sisälämpötilaa liian alhaiseksi (lapsuus tropiikissa jättää jälkensä). Polttaisimme takkaa talven aikana usemmin kuin 5 kertaa (se siitä tunnelmoinnista). Kuivaisin pyykkiä enemmän narulla kuin kuivurissa (minkäs teet kun yöllä huomaat, että seuraavaksi päiväksi ei ole enää puhdasta vaatetta lapsen päälle pantavaksi). Minä, mies ja lapsi emme kaikki nauttisi niin kovin pitkistä lämpimistä suihkuista (ks. alla, milloin saunamme valmistuu?). Emme heinäkuun aikana ”leikkisi” kolmea viikkoa sähkökäyttöisellä henkilönostimella (nosturin sähkönkulutus laski varmaan puoleen kun vihdoin tajusimme sammuttaa kojeen aina silloin kun ei ollut tarvetta liikuttaa sitä). Autotallissa ei olisi sähkölämmitystä (mitä siellä ei viime talvena edes ollut asennettuna, mutta irtopatterimme olivatkin sitten aika tehokkaita). Koko ajan ei olisi tietsikka (tai pari) päällä sekä televisio yksikseen huhuilemassa tv-huoneessa (”joku” on muuten siitä rasittava tyyppi, että jättää aina tv:n päälle kun poistuu sen äärestä).

Ilmojen halki käy…

Toisaalta sähköä voisi mennä enemmänkin, jos: Seuraava talvi olisikin erityisen poikkeuksellisen kylmä ja pitkä. Saisimme vihdoin saunan valmiiksi ja saunomiskuntoon ja olisimmekin poikkeuksellisen innokkaita saunojia. Saisimme ulkovalot paikoilleen ja haluaisimme pitää niitä usein päällä. Muutenkin viihtyisimme enemmän valossa ja valaistuksessa. Ja sähkösaha tai -sirkkeli laulaisi taas useammin.

Kun tästä aukosta kurkistaa niin joskus tulevaisuudessa näkyy myös sauna!

Olen tyytyväinen sähkönkulutuslukemaan, joka on pienempi kuin rakennusprojektimme alkuaikoina uskalsin edes toivoa, vaikka suunnitteluvaiheen viitteellinen energiatodistus lupailikin hyvää. Tältä osin projektimme on siis varsin onnistunut. Toki on varmasti pilvin pimein talonsa samaan aikaan rakentaneita, joilla on vielä tiiviimpi talo, paksummat seinät, enemmän eristettä…. ja pienempi sähkönkulutus. Kivat teille!

EDIT 29.10.2012 / Harri

Anonyymi kyseli tuolla kommenteissa maalämpöpumpun käyttötunteja vuodessa. Eipä ole tullut pidettyä kirjaa, mutta lämmöt on laitettu päälle maaliskuun lopussa viime vuonna ja eilen pumpun loki näytti tältä:

Eli vuosi ja seitsemän kuukautta pumppu on nyt pyörinyt. Pari ensimmäistä kuukautta lämmöt oli vähän pienemmällä, eikä lämmintä vettä käytetty kun muutettiin vasta kesäkuun alussa.

Karkeasti laskien tuosta tullee suunnilleen sama 2000 tuntia / vuosi kuin Anonyymilläkin. Mainittakoon vielä että takkaa ei juurikaan ole tuona aikana käytetty.

Ihan pihalla – suunnitelmia

Julkaistu , kirjoittanut

Päätös ryhtyä rakentamaan (rakennuttamaan) omakotitaloa sai lisäpontta ajatuksesta päästä toteuttamaan patoutuneita puutarhaunelmia. Eipä silti, olihan meillä edellisessä talossamme pläntti, jossa möyriä; ongelmana oli vain se, että pläntin suunnitelman, pohjat ja toteutuksen oli tehnyt joku muu. Meille jäi sitten tehtäväksi hoitaa edellisen asukkaan unelmaa ja yrittää modifioida toteutusta omien mieltymystemme suuntaan.

Edellinen talomme ja sen piha

Jo talonrakennusprojektimme alkumetreillä tein ensimmäiset raakasuunnitelmat tulevan kotimme tulevasta pihasta (en vielä tässä yhteydessä voi perustellusti käyttää termiä puutarha, joten olkoon toistaiseksi piha). Rakennuslupaakin varten piti laatia jonkinlainen pihasuunnitelma. Jokseenkin hiasta vedetyn tunnelmointimme pohjalta, arkkitehtimme piirsi asemapiirrokseen alustavan pihasuunnitelman. Mainittakoon tässä yhteydessä, että asemakaava ja rakentamismääräyksetkin asettavat tiettyjä reunaehtoja pihan toteutukselle, joten ihan vapaasti ei pihoja voi täällä päin Suomea suunnitella. Meidän tontillamme mm. istutusalueet on määritelty ja jokaista alkavaa 200m2 kohden pitää istuttaa yksi puu, joka on (lopputarkastusvaiheessa) vähintään 1,5 m korkea.

Ote asemapiirroksesta

Päätin laatia lopullisen pihasuunnitelman itse nojautuen logiikkaan: jos kerran vastaan toteutuksesta, vastaan myös suunnitelusta. Ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat jo vuosi sitten kesällä, mutta onneksi kesä loppui kesken, eikä toteutukseen asti ehditty. Suunnitelma on nimittäin muuttunut tämän ensimmäisen asumisvuoden aikana useasti ja se, mitä lähdimme tänä kesänä toteuttamaan on osin jotain ihan muuta kuin se, mitä oli mielessä vielä viime kesänä. Kun uudessa kodissa on asunut vuoden huomaa paremmin, mitä pihalta oikeastaan haluaa ja mitä ei. Miten valo, vesi ja ilma liikkuvat. Minne kaipaa näkösuojaa, minne silmänruokaa. Mihin asettuvat luontaiset kulkureitit ja missä olisi mukava vain oleskella.

3D-mallinnus pihasta (ensimmäiset suunnitelmat projektin alusta)

Tänä keväänä jatkoin pihasuunnitelmamme muokkaamista siihen mennessä kertyneen asumiskokemuksemme pohjalta. Kaiken suunnittelun perusta on tietysti varmistaa, että suunnitelma tukee pohjatöiden asiallista toteutusta. Tässä suhteessa suunnitelmaa ei ole muutettu alkuperäisestä eli vankan perustan vaatimat alueet, kuten pihatie, autopiha, kulkuväylät ja terassit ovat pysyneet omilla paikoillaan alusta asti. Tämä siksi, että mainittujen alueiden pohjat toteutettiin samaan aikaan talon ja autotallin pohjatöiden kanssa. Ja kyllä kestää, niin asfalttia kuin kiveystäkin (tiedoksi ”anonyymeille spekuloijille”).

Kolmas tai neljäs, mutta ei suinkaan lopullinen versio (kevät 2012)

Nyt – toteutusvaiheessa – suunnitelmaa muokataan edelleen. Pihan rakentuessa ja sitä rakentaessa alkaa vasta tarkemmin hahmottaa mittasuhteita ja eri alueiden suhdetta toisiinsa. Ja toki piha – tuleva puutarhamme – tulee muuttumaan jatkossakin, vuodesta toiseen. Välillä rakennetaan lisää, välillä korjataan jotain jo rakennettua. Olenhan suunnitellut itselleni (ja Harrille, heh) paikan, jossa pääsen ”hartaasti rakastaen” harrastamaan puutarhanhoitoa – kuten tosi amatööri.

Seuraavassa pihan suunnittelua ja toteutusta käsittelevässä postauksessa käsitelen toteutuksen kynnyksellä tapahtunutta, mm. pihanrakentajille tehtyä tarjouskierrosta.