Ihan pihalla – suunnitelmia

Päätös ryhtyä rakentamaan (rakennuttamaan) omakotitaloa sai lisäpontta ajatuksesta päästä toteuttamaan patoutuneita puutarhaunelmia. Eipä silti, olihan meillä edellisessä talossamme pläntti, jossa möyriä; ongelmana oli vain se, että pläntin suunnitelman, pohjat ja toteutuksen oli tehnyt joku muu. Meille jäi sitten tehtäväksi hoitaa edellisen asukkaan unelmaa ja yrittää modifioida toteutusta omien mieltymystemme suuntaan.

Edellinen talomme ja sen piha

Jo talonrakennusprojektimme alkumetreillä tein ensimmäiset raakasuunnitelmat tulevan kotimme tulevasta pihasta (en vielä tässä yhteydessä voi perustellusti käyttää termiä puutarha, joten olkoon toistaiseksi piha). Rakennuslupaakin varten piti laatia jonkinlainen pihasuunnitelma. Jokseenkin hiasta vedetyn tunnelmointimme pohjalta, arkkitehtimme piirsi asemapiirrokseen alustavan pihasuunnitelman. Mainittakoon tässä yhteydessä, että asemakaava ja rakentamismääräyksetkin asettavat tiettyjä reunaehtoja pihan toteutukselle, joten ihan vapaasti ei pihoja voi täällä päin Suomea suunnitella. Meidän tontillamme mm. istutusalueet on määritelty ja jokaista alkavaa 200m2 kohden pitää istuttaa yksi puu, joka on (lopputarkastusvaiheessa) vähintään 1,5 m korkea.

Ote asemapiirroksesta

Päätin laatia lopullisen pihasuunnitelman itse nojautuen logiikkaan: jos kerran vastaan toteutuksesta, vastaan myös suunnitelusta. Ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat jo vuosi sitten kesällä, mutta onneksi kesä loppui kesken, eikä toteutukseen asti ehditty. Suunnitelma on nimittäin muuttunut tämän ensimmäisen asumisvuoden aikana useasti ja se, mitä lähdimme tänä kesänä toteuttamaan on osin jotain ihan muuta kuin se, mitä oli mielessä vielä viime kesänä. Kun uudessa kodissa on asunut vuoden huomaa paremmin, mitä pihalta oikeastaan haluaa ja mitä ei. Miten valo, vesi ja ilma liikkuvat. Minne kaipaa näkösuojaa, minne silmänruokaa. Mihin asettuvat luontaiset kulkureitit ja missä olisi mukava vain oleskella.

3D-mallinnus pihasta (ensimmäiset suunnitelmat projektin alusta)

Tänä keväänä jatkoin pihasuunnitelmamme muokkaamista siihen mennessä kertyneen asumiskokemuksemme pohjalta. Kaiken suunnittelun perusta on tietysti varmistaa, että suunnitelma tukee pohjatöiden asiallista toteutusta. Tässä suhteessa suunnitelmaa ei ole muutettu alkuperäisestä eli vankan perustan vaatimat alueet, kuten pihatie, autopiha, kulkuväylät ja terassit ovat pysyneet omilla paikoillaan alusta asti. Tämä siksi, että mainittujen alueiden pohjat toteutettiin samaan aikaan talon ja autotallin pohjatöiden kanssa. Ja kyllä kestää, niin asfalttia kuin kiveystäkin (tiedoksi ”anonyymeille spekuloijille”).

Kolmas tai neljäs, mutta ei suinkaan lopullinen versio (kevät 2012)

Nyt – toteutusvaiheessa – suunnitelmaa muokataan edelleen. Pihan rakentuessa ja sitä rakentaessa alkaa vasta tarkemmin hahmottaa mittasuhteita ja eri alueiden suhdetta toisiinsa. Ja toki piha – tuleva puutarhamme – tulee muuttumaan jatkossakin, vuodesta toiseen. Välillä rakennetaan lisää, välillä korjataan jotain jo rakennettua. Olenhan suunnitellut itselleni (ja Harrille, heh) paikan, jossa pääsen ”hartaasti rakastaen” harrastamaan puutarhanhoitoa – kuten tosi amatööri.

Seuraavassa pihan suunnittelua ja toteutusta käsittelevässä postauksessa käsitelen toteutuksen kynnyksellä tapahtunutta, mm. pihanrakentajille tehtyä tarjouskierrosta.

Rakennusoikeus, tuo mielenkiintoinen juttu

Pääsuunnittelijamme on tehnyt myös rakennusoikeuslaskelman rakennuslupaa varten. Ja tuo se vasta onkin mielenkiintoista…

Tonttimme pinta-ala on 1066 neliötä ja kaavassa mainittu et-luku on 0,20. Suomeksi sanottuna siis tontin pinta-ala kerrotaan tuolla et-luvulla, jolloin saadaan rakennusoikeudeksi 213,2 neliötä. Rakennusohjeissa (PDF) kerrotaan että tuon lisäksi tontille saa rakentaa autosuojan, jonka kerrosala on 10 % asuinkerrosalasta, 21,3 neliötä siis. Lisäksi tontille on rakennettava asuinkerrosalaan luettavaa erillistä varastotilaa vähintään 10 neliötä. Hyvä, aika selvää tähän asti.

Lämpöeristettyä asuinkerrosalaa rakennetaan 172 neliötä (koko alakerta ja yläkerran työhuone), sekä 9 neliön eristämätön viherhuone ja se 10 neliön ulkovarasto autotallin yhteyteen. Vilvoittelutilan ja autokatoksen seinistä yli 30 % on ”aukkoa”, joten ne ovat avonaisia rakennelmia, joita ei lueta rakennusoikeudelliseen kerrosalaan.

Ja nyt tämä menee mielenkiintoiseksi: Pelkän autotallin kerrosala on 33 neliötä, joka ylittää mainitun 10 % osuuden 11,7 neliöllä. Tuo ylimenevä osuus otetaan sitten rakennusoikeudesta. Eli kerrosalaa käytetään 172 + 9 + 10 + 11,7 = 202,7 neliötä.

Jotta tuokaan ei olisi vielä liian helppoa, niin yli 25 sentin paksuisesta seinästä lasketaan ylimenevä osuus ja sen saakin tällä kertaa vähentää käytetyistä neliöistä. Toisin sanoen, Tapania lainatakseni; Lämpöeristetyn kerrosalan seinäpaksuus on 304 mm, 54 mm yli 250 mm seinärakenteen. Rakennuksen kerrosalatasojen piiri on 59,7 m, jolloin sallittavaa rakennusoikeuden ylityspinta-alaa muodostuu 3,22 neliötä. Elikkä käytetyksi kerrosalaksi tulee meillä siis 202,7 – 3,22 = 199,5 neliötä.

Voisin lyödä vetoa, että tuon systeemin on keksinyt joku byrokraatti…

Eikä tässä edes käsitelty vielä huoneistoalaa tms., joten jos olet ostamassa 150 neliön taloa tai tonttia jossa sanotaan olevan 200 neliötä rakennusoikeutta, niin mietipä niitä neliöitä vielä toisenkin kerran :-)

Mitä tuo nyt sitten loppujen lopuksi tarkoittaa meidän kohdallamme? Käyttämättä jäävä rakennusoikeus on 213,2 – 199,5 eli 13,7 neliötä. Sillä ei rakenneta tulevaisuudessa elintasosiipeä talon ja autotallin väliin, kuten ensimmäisissä luonnoksissa näkyy. Eipä silti, tuskin sellaista olisimme koskaan rakentaneetkaan. Kaikkeen pitää vaan yrittää varautua. Ehkä tuolla 13,7 neliöllä voisi joskus laajentaa vilvoittelutilan lämpimäksi, ullakon huoneeksi tai autotalliin lisää tilaa? Tai miten olis talvilämmin grillikatos?

Suunnittelu jatkuu

Palaveerasimme arkkitehdin kanssa nenätysten eilen. Hienosäätötoiveemme taitavat kaikki onnistua, joten olemme aina vaan tyytyväisempiä. Keskustelimme myös muista asioista ja tulimme mm. siihen tulokseen että peltikate olisi varmaan kuitenkin sopivampi ratkaisu kuin tiilikatto. Sovimme samalla että Tapani on yhteydessä Tuusulan rakennusvalvontaan ja alamme pikkuhiljaa potkimaan rakennuslupa-asiaakin eteenpäin. Me otamme yhteyttä Tapanin suosittelemaan rakennesuunnittelijaan ja yritämme päästä sopimukseen.

Palaveeraamisen jälkeen serkkuni soitti. Oli lukenut blogia ja sanoi: ”Meinaat sitten rakentaa liian pienen autotallin?” Ja tottahan se oli, kun tarkemmin ajatteli. Pyysin arkkitehtiä piirtämään sen vielä puoli metriä leveämmäksi, eli neljään metriin, jos vaan neliöt ja etäisyys taloon antaa myöden. Ei se silti vieläkään mikäään hulppean leveä ole; auto on ilman peilejä 180 cm leveä ja jos seinän paksuus on 20 cm, molemmille puolille jää tilaa 90 cm. Sitten jos vielä toiselle seinälle laittaa hyllyjä, niin tilaa ei kyllä liikaa ole, mutta saa luvan riittää

Tuosta kattoasiasta tuli mieleen värit. Niitä on mietitty jo aiemmin ja sekä arkkitehti että me päädyimme samaan värimaailmaan. Alla olevasta kuvasta selviää mitkä värit ovat sallittuja korttelissamme. Meri on liian vihreä. Safiiri on sinisenä hieman tylsä. Laava, Savi ja Naava ovat liian harmaita. Jäljelle jää keltainen Kaura. Keltaisia taloja on pari naapurissakin. Sen voisi ehkä myös toteuttaa multamaalina, joka kiinnostaisi kovasti nykyisten teollisten maalien surkean laadun takia. Ei ole kivaa, jos ulkomaali on kahden vuoden jälkeen täynnä homepilkkuja, kuten Ylästön talossamme. Katosta tullee grafiitinharmaa ja harmaata löytyy myös julkisivun yksityiskohdista. Lisäksi toiveissamme on lämpimän ruskeaa, jota voisi olla esim. terasseissa.

Tapaamme tänään ehdokkaan vastaavaksi mestariksi. Hyviä ei kasva puissa ja häntä on suositeltu, joten toivomme pääsevämme yhteisymmärrykseen hänen kanssaan.

Toistaiseksi projekti siis etenee mukavasti.

Toiveita

Ennen yhteydenottoa arkkitehteihin oli syytä laittaa ajatuksia ja toiveita paperille.

Alunperin haavenamme oli kivitalo. Tontillemme rakennettavan talon tulee kuitenkin kaavamääräysten mukaan olla puuverhoiltu ja koska budjettimmekin on rajallinen, teimme heti alkuun ensimmäisen kompromissin ja päädyimme puutaloon. Edellinen talomme oli kaksikerroksinen ja se alkoi pidemmän päälle ärsyttämään. Aina oli tavarat väärässä kerroksessa. Koska talostamme ei tule ylettömän iso, yksitasoinen muodostuu varmaan helpommin avaran tuntuiseksikin ja siellä on vanhuksena helpompi viilettää rollaattorilla… Yksikerroksisuus ehkä osaltaan helpottaa myös budjettipaineita.

Valmiita pohjia ja rakentamisen neliöhintoja tutkaltuamme olemme ajatelleet meille sopivan talon olevan huoneistoalaltaan noin 130 – 140 neliön luokkaa. Jokainen neliö on kallis paitsi rakentaa, myös lämmittää. Ja pitää se neliö jonkun siivotakin. Asukkaita tulee olemaan max. kolme plus koira. Ei ole siis järkeä (eikä rahaa) rakentaa mitään hehtaarihallia.

Tyylillisesti toiveenani olisi moderni ja ajaton talo. Kristiina hyväksyisi hieman perinnetalo-tyylisemmänkin ratkaisun, mutta itse en oikein tykkää niistä. Saas nähdä tuleeko tästä tahtojen taistelu…

Joka tapauksessa talo saisi olla eloisampi kuin suorakaiteen muotoinen peruslaatikko. L-muoto voisi olla kiva, se loisi suojaisan pihapiirin länsi-etelä suuntaan. Vältetään kuitenkin turhia (ja kalliita) nurkkia, ja erityisesti erkkereitä. Vaikka varsinainen asuinala olisikin suorakaiteen muotoinen, esim. lasitettu terassi voisi luoda tuon L:n sakaran. Tai sitten eloisuutta voisi hakea tavallisesta harjakatosta poikkeavalla ratkaisulla (esim. näin). Sellainen voisi olla hieno joka tapauksessa. Katon tulisi myös mahdollistaa isot ikkunat ja katetut terassit pihalle päin pimentämättä oleskelutiloja. Kaava sallii tiili- ja peltikatot. Aiemmista hyvistä kokemuksista johtuen valinnemme tiilikatteen.

Rakennuksen tulisi myös olla energiataloudellinen, helppo ja halpa ylläpitää. Olisikohan vesikiertoinen lattialämmitys, joku lämpöpumppu-ratkaisu ja poistoilman lämmön talteenotto hyvä vaihtoehto?

Ei kalliita kikkailuja, eikä turhia neliöitä käytäviin tms. Yritetään ylipäätään suosia käytännöllisiä ja yksilöllisiä, mutta kustannustehokkaita ratkaisuja. Mahdollisuuksien mukaan rakennuksessa ja rakennusten asettelemisessa tontille huomioidaan rakennusoikeuden loppuun käyttäminen tulevaisuudessa.

Yritetään tehdä perusratkaisut kunnolla ja tingitään tarvittaessa pintamateriaaleista tms. jotka on helppo vaihtaa myöhemmin.

Vielä puuttuu joku tilaohjelman tapainen, siitä seuraavaksi.