Kirjoittajan arkistot:kristiina

Arjen pieniä herkkuja

Julkaistu , kirjoittanut

Onni uudesta kodista syntyy pienistä asioista. Sisustus on vielä vähän vaiheessa – listoista nyt puhumattakaan – mutta päässä pyörivät visiot verhoista, matoista, tyynyista, kasveista ja niiden myötä myös puutarhasta, jonka rakentaminen siirtyy valitettavasti ensi kevääseen. Pienistä puutteista huolimatta arki uudessa kodissa on lähtenyt mukavasti käyntiin. Tässä muutamia herkkupaloja:

Ihka ensimmäinen tupaantuliaislahjamme – kiitos sisarelle ja hänen miehelleen – pitää aamulla keitetyn kahvin lämpimänä pitkälle iltapäivään. Olen himoinnut Steltonin kannua jo vuosia. Ihastuin myös Arabian Runo-astiastoon ensisilmäyksellä ja hankin repertuaarin eri astioita jo motivaatiokämppään. Viisas ajoitus hankinnalle, nimittäin projektimme tässä vaiheessa en ehkä raaskisi enää käyttää suuria rahasummia uuden astiaston hankkimiseen.

”Välipalakoneet” asemissa (pölyyntymässä). Leivänpaahdinta tulee käytettyä harvoin ja induktioliesi on puolestaan vähentänyt vedenkeittimen käyttöä merkittävästi. Aiemmin käytin vedenkeitintä lähes kaikkien keitinvesien esilämmittämiseen – erityisesti motivaatiokämpässämme, jossa liesi oli nähnyt parhaat päivänsä niin ulkomuotonsa kuin tehojensakin puolesta. Nyt induktiolieden power-toiminto kiehauttaa vedet alta aikayksikön, suorastaan pelottavan nopeasti. Hauska väripilkkuhan tuo punainen laitekeskittymä on, vähäisestä käytöstä huolimatta.

Induktioliettä ei voi liiaksi kehua. Rakkautta ensi paistolla. Liedellä valmistui hetkessä tämäkin maukas vhh-lounas: sinappimanteliahvenfileet höystettynä vihannespaistoksella. Induktioliesi tuo nopeutta ja tarkkutta ruuanlaittoon. Ja vähän jännitystäkin. Ylipäänsä olen erittäin tyytyväinen keittiöömme: sen kokoon sekä laitteiden ja säilytystilojen sijoitteluun. Kaikki toiminnot ovat korkeintaan 3-4 askelen päässä toisistaan ja pöytätasot kiertävät keittiötä kolmella sivulla. Uunin käyttö ei edellytä kumartelua ja kaikki kaapit ja laatikot saa avattua, vaikka tiskikoneen luukku olisi auki.

Harri paukutteli laminaattilattiamme viisteet viivasuoriksi. Kun perheessämme on 2+ ikäinen, lattian puhtaanapito askarrutti, mutta 3 kuukauden kokemus on osoittanut, että viisteetkin pysyvät hyvin puhtaina imurin ja laminaattilattialle tarkoitetun puhdistusliinan avulla. Lisäksi suosittelen laminaatille kehitetyn pesuaineen käyttöä – tahrat lähtevät ja lattia saa himmeän kiillon. Viisteet muuten näyttävät syvemmiltä kuin ne todellisuudessa ovat.


Superman-kylpytakin voi ripustaa aina sopivalle korkeudelle tällaiseen hauskaan imukuppikoukkuun. Muut koukut on jo hankittu, mutta ne asennetaan kunhan keräämme riittävästi rohkeutta käyttää poraa kaakeliseiniin.

Onko joku työhuoneessa? Alunperin työhuoneen ja olohuoneen väliseen seinään piti tulla useampi ikkuna tuomaan valoa olohuoneen puolelta työhuoneeseen ja keventämään korkean seinän yläosaa. Pelkkä lasiovi näyttää ajavan saman asian. Hämmästyttävän hyvin tuollainen lasiovi eristää ääntä. Ja portaat on muuten aivan ihanat!

Edellä näkyvät kuvat paljastavat jotain sisustuksemme värimaailmasta. Yleissävyltään tummaa ja täyteläistä on tarkoitus piristää ja keventää muilla väreillä. Punainen on yksi suosikkimme.

Seuraavaksi verhosuunnittelun kimppuun. Ihania kankaita löytyy mm. Ompelun ihanuus -verkkokaupasta. Kun vain pääsisin itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, mitä oikeasti haluan. 

Äidin vapaailta raksalla

Julkaistu , kirjoittanut

Sujuu se vapaailta näinkin, raksalla siivoillen ja ihmetellen. Samalla tuli otettua muutamia kuvia, sillä olihan Harri kotona odottamassa tarkkaa selontekoa talomme sisätöiden edistymisestä ja kuva kertoo enemmän kuin sanat konsanaan – ainakin jos sanaista arkkua availee rakentamisen ummikko. 

Ja sitten tilannekatsaus kuvien kera:

Alapohjan styrokseja on jo kiitettävä määrä paikoillaan ja putkimies on käynyt asentamassa vesiputket. Jätesäkeistä pilkistikin melkoinen määrä sellaisia pitkiä, makkaran näköisiä styroksin pätkiä, joita putkimiehemme oli kaivertanut pois vesijohtojen tieltä. Putkien päälle tulee vielä kerros tai kaksi styroksia.

Pikkuvessan kohdalle oli ilmaantunut tällainen putkihässäkkä. Hauska ja värikäs kokonaisuus, joka oletettavasti katoaa jonnekin seinän sisään tai kalusteiden taakse.

Kaikkea muuta älysin kyllä kuvata, mutta tänään asennettu vesimittari unohtui. Se oli kyllä paikallaan teknisessä tilassa eli ”näkyy” kuvassa vasemmalla. Kuvista voi myös havaita, että rakenteen jäykistäjinä toimivat vanerilevyt on nyt asennettu molempiin päätyseiniin. Vaneria tulee päätyjen lisäksi myös osaan väliseinistä.

Sisällä talossa oli mukavan lämmintä. Jos pikkuraksaajalla olisi vähän enemmän ikää (ja raksalla vessa), voisi pakata eväät ja makuupussit autoon ja hurauttaa joku ilta raksalle yöksi. Tuollainen styroks-patja tuntui jalan alla jopa pehmoiselta.

Tilaohjelman tapainen, osa 2

Julkaistu , kirjoittanut

Meille – minulle ja Harrille – on vuosien varrella muodostunut kohtuullisen selkeä kuva siitä, mitä oikeastaan haluamme koti-taloltamme, jos päätämme sellaisen joskus rakentaa. Koska aiheeseen liittyvä aiempi kirjoitus Tilaohjelman tapainen on enemmänkin ideaalinen kokonaiskuva toiveistamme, esitän vielä seuraavassa eriteltynä ne muutamat ihan vähimmäisvaatimukset, joista luovumme (minä luovun?) vain ”under extreme pressure” eli… varmaankin siinä vaiheessa kun rahat loppuvat kesken.

Pöntöllä

Ihmisen elämä pyörii aika perusasioiden ympärillä ja yksi niistä on vessa. Tulevassa talossamme tulee olla vähintään kaksi [vessan]pönttöä ja niiden läheisyyten sijoitettu käsienpesuallas. Kolmekin voi olla, mutta neljä alkaa jo olla liioittelua. En voi käsittää perheille rakennettuja isojakin taloja, joissa on kyllä vähintään ne kolme makuuhuonetta, mutta vain yksi vessanpönttö koko plutuunan käytössä. Entä kun iskee se kuuluisa ”noro” – siinä sitten jonotellaan pöntölle ja toivotaan parasta.

Suihkussa

En enää muista minkä Asuntomessujen yhteydessä eräs arkkitehti lausui mielipiteitään tilaratkaisuista, mutta yksi moitteista jäi elävästi mieleeni. Mainittu arkkitehti nimittäin torui rakentajia siitä, että saunan pesuhuoneissa oli lähes järjestään kaksi suihkua. Moinen trendi saisi kuulemma jäädä jo historiaan.

Olen kertakaikkiaan eri mieltä! Jos asuu ja saunoo yksin, mikäs siinä, mutta jo kaksin saunoessa suihkuun jonottaminen ottaa päähän. Tai sitten pitää tehdä kuten minä ja mieheni tähän asti, pyörimme saman suihkun alla kuin karuselli saippuoiden ja huuhdellen. Onhan se kivan intiimiä pariskunnille, mutta ukkoporukka kenties kaipaa hieman etäisyyttä hääriessään suihkussa. Erilliset suihkut saattavat jopa säästää vettä kun voit itse päättää milloin avaat ja suljet hanan sen sijaan, että vesi valuu koko ajan kun porukka lappaa vuoron perään suihkun alla.

Minulle siis ihan vähimmäisvaatimus on kaksi suihkua saunan pesuhuoneeseen. Ideaalitilanteessa se kolmas löytyy makuuhuoneemme yhteyteen tulevasta kylpyhuoneesta.

Olkaa hyvät ja käykää pöytään!

Perheen kesken aamupalat ja ruokailut sujuvat kätevästi keittiössä. Mutta missä syödään juhlapäivällistä ystävien ja sukulaisten kesken? Ahtautuneena keittiöön saman pöydän ympärille, pannujen ja kattiloiden lomaan kuuntelemaan jääkaapin hurinaa ja tiskikoneen pauhua? Myönnän, ainakin tässä asiassa olen pesunkestävä snobi. Talossa on oltava selkeä ruokailutila, johon mahtuu kunnollinen pöytä ja se tila ei sijaitse keittiössä.

Ja meillä ei muuten syödä juhlapäivällistä myöskään tv:n pauhussa! Tästä lisää tuonnempana…

Saunomassa

Lisää saunomiseen liittyviä vaatimuksia. Melkein luulisi, että olemme mieheni kanssa erityisen innokkaita saunojia, mutta todellisuudessa saunomme kotioloissa vain 1-2 kertaa kuukaudessa, mökillä kun on maan mainioin puulämmitteinen sauna ja siellä tulee saunottua sitten enemmän. Sauna on meille molemmille, kuten useille muillekin suomalaisille, melkein pyhä paikka ja sen kerran kun saunassa käy, haluaa keskittyä itse saunomiseen eikä esim. pyykkivuoreen, silityslautaan ja ompelukoneeseen. Viiden pisteen vihje: missä nautit saunakaljasi?

En vastusta pukutilan sijoittamista kodinhoitohuoneen yhteyteen sinänsä – johan siinä säästää rahaakin melkein 2000 € / neliö, jos pystyy järkevästi sijoittelemaan eri toimintoja samoihin tiloihin. Mutta on pukutiloja ja on pukutiloja. Ja kevyitä liikuteltavia seinämiä ja sermejä. Pointti: Jos pukeutumistila sijaitsee kodinhoitohuoneen yhteydessä, sen on parasta olla selkeästi muusta tilasta erotettu rauhaisa ja mukava keidas, jossa voi hörppiä saunajuomat tyynenä ilman, että vaatehuollon banaali todellisuus pilaa tunnelman.

Korvia, tassuja, pulleita massuja

Koira, tuo ihmisen paras ystävä – toimii hyvin sisätilojen hiekottajana ja sen hammasremontti tekee helposti 600 € loven rakennusbudjettiin. Minulla on ollut koira, tosin ei tietenkään sama, melkein koko elämäni. Ja Harrillakin on ollut jo useita vuosia ilo hoitaa minun koiraani. Oletan, että jatkossakin meillä on koira, niinpä tulevaan taloomme pitää miettiä tiettyjä ratkaisuja myös koiran (hoitamisen) näkökulmasta.

Mistä koiranomistajat usein vaihtavat kokemuksiaan? Vastaus on tietenkin: kuraisista tassuista. Meidän tulevassa talossa täytyy olla lyhyt matka ulko-ovelta tassujenpesupaikalle. Ei kuten edellisessä talossa, jossa piti kulkea tuulikaapin, eteisen ja kodinhoitohuoneen kautta kylpyhuoneeseen. Eikä varsinkaan kuten nykyisessä asunnossa, jossa pitää kulkea tuulikaapin, eteisen, seitsemän kokolattiamatolla päällystetyn portaan ja käytävän kautta kylpyhuoneeseen. Kurastopperi olis kiva.

Töllö

Olen televisiosukupolvea siinä, missä nykyiset parikymppiset ovat tietokonesukupolvea. Ensimmäinen sanani taisi olla heti ättä:n (= äiti) jälkeen pövvö (= pöllö), se Mainostelevision eli nykyisen MTV3:n logo. Suhtaudun televisioon kaksijakoisesti – toisaalta se tarjoaa, mitä parasta ”aivot narikkaan” -rentoutumista, mitä rahalla saa ilman, että joutuu poistumaan kauaksi jääkaapista. Toisaalta vihaan ja häpeän ihmisten – myös itseni – riippuvuutta tuosta typerästä lootasta… siis korjaan, ”taulusta”. Meilläkin töllö pauhaa kohtuullisen määrän tunteja iltaisin, ja välillä ihan yksinään (tai sohvalla nukkuvalle koiralle), mutta silti en käsitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla hetkeäkään kotona ilman, että ruutu on päällä vilkuiltavana.

Viisas äitini kehitti jo aikanaan ratkaisun tähän ongelmaan sijoittamalla tv:n kokonaan omaan huoneeseen tai tilaan, pois olohuoneesta ja ennen muuta pois ruokailutilan läheisyydestä. Itse jatkan, mahdollisuuksien mukaan, samaa käytäntöä. Ensin alkuun Harri nikotteli vastaan, koska hänen mielestään telkkari kuuluu olohuoneeseen. Edellisessä talossamme lanseerattu erillinen tv-huone osoittautui kuitenkin Harrinkin mielestä menestykseksi, joten tavoittelen vastaavaa ratkaisua myös tulevassa talossamme.

Tv-huoneen plussat (miinuksia ei minun mielestäni edes ole): Voit röhnöttää tv-huoneessa mukavasti sinne varta vasten röhnöttämistä varten hankitulla sohvalla (joka toimii myös vierassänkynä!) ja napostella, mitä nyt napostelet, ilman, että häiritset muita talon asukkeja, sotket olohuonetta tai herätät pahennusta vaimossasi, jonka mielestä olohuoneen nahkasohva menisi pilalle moisesta. Kun ovikello yllättäin soi vieraiden merkiksi, käppäilet siistille paraatipuolelle (= olkkari) seurustelemaan vieraidesi kannssa ja voit sulkea tv-huoneen oven perässäsi. Suosittelen.

Edit 10.12.09: Yksi puuttuu listasta, nimittäin ilmansuunnat

Koska aurinko on tähän vuodenaikaan melko harvinainen valoilmiö, meinasi vallan unohtua yksi oleellinen ja erittäin tärkeä kriteeri uudelle kodillemme: nimittäin tilojen, ikkunoiden ja terassien sijoittelu ilmansuuntien mukaan. Olen ilta(päivä)ihminen, minulle on oikeastaan ihan sama paistaako aurinko ja mistä suunnasta ennen klo 12. Itse asiassa kaikenlainen kirkas valo aamuisin paitsi häikäisee, aiheuttaa toisinaan myös päänsärkyä. Kun syksyn pimetessä toimistolla kaivellaan kirkasvalolamppuja aamukahvipöytiin, pakenen paikalta hämyisään työhuoneeseeni. Ja Harrilla tuntuu onneksi olevan samankaltainen vireysrytmi.

Meidän tuleva talomme sijoitetaan siis tontille siten, että suurimmat ikkunat ja oleskeluun tarkoitettu terassi / tarkoitetut terassit aukeavat välille etelä-länsi. Samaten oleskeluun tarkoitetun piha-alueen tulisi sijoittua pääsääntöisesti etelä-lännen puolelle, mutta esim. ”huoltopiha” komposteineen ja pyykinkuivaustelineineen voi jäädä talon pohjois- tai itäpuolelle. Johan siinä pyykit haalistuu, jos aurinko porottaa naruille koko päivän.

Siitä naapurin tontille rakentamisesta…

Julkaistu , kirjoittanut

Tontinhakuprosessimme, josta Harri jo kertoikin tarkemmin, yhytti ainakin minut usein pohtimaan – tai oikeammin surkuttelemaan – kahta kysymystä: Miksi hyvän tontin löytäminen on niin vaikeaa? Ja miksi tuntuu, että sille kuuluisalle ”naapurin tontille” olisi paljon helpompi sovitella niitä unelmien talopohjia?

Kaikki talonrakennusprojektit lähtevät liikkeelle tontin etsimisestä, löytämisestä ja ostamisesta / vuokraamisesta. Mutta harva lähtee rakentamaan taloa sen takia, että pääsee hankkimaan itselleen sen unelmien tontin. Ainakin minulla on vuosia poltellut takaraivossa lähinnä kuva siitä täydellisestä talosta, omasta kodista. Tontti on tuntunut lähinnä välttämättömyydeltä, jolle tuo ruusuinen unelma asetellaan somasti.

Karu totuus kodin rakentamisen realiteeteista iskee vasta siinä vaiheessa kun tonttia ryhdytään oikein toden teolla etsimään. Pääkaupunkiseudulla tontin etsijät törmäävät heti kolmeen ongelmaan: etäisyydet, hinta ja rakennettavuus. Etsinnän aikana alkaa tuntua, että kaikki hyvät tontit ovat vähintään 50 km päässä kaikesta – tai ainakin työpaikasta. Jos sitten sattuu löytämään jonkin pläntin ”kohtuullisen” (~45 min) joukkoliikennematkan päästä työpaikalta, hinta alkaa jo olla kipurajalla tai reilusti sen yli. Vielä enemmän saa nähdä vaivaa, että löytää ylipäänsä rakennettavuudeltaan kohtuullisen pläntin, joka ei ole jo jonkun rakennetun omakotitalon pohjoisen puoleisella takapihalla oleva 300 neliön määräala louhikkoista savimaata.

Kun sitten onni sattuu ns. potkaisemaan huopatossulla takapuoleen, ja löytää sen hyvän tontin kohtuullisen etäisyyden päästä työpaikasta, kohtuulliseen hintaan ja vielä kohtuullisen rakennettavan, tuntuu kuin olisi selvinnyt juoksukisassa maaliin – ei voittajana, mutta ei ihan viimeisenäkään. Samalla joutuu kuitenkin toteamaan, että se takaraivossa poltellut kuva kodista ei enää sovikaan työllä ja tuskalla hankitulle tontille. On luopumisen hetki.

Peiliin en kehtaa vilkaista, joten syytän talotehtaita ja niiden unelmia pursuavia kuvastoja, joissa ideaalipohjia myydään ideaalitonteille. Väitän, että suurin osa kuvastojen taloista on järkevästi rakennettavissa ainoastaan sellaisille tonteilla, jotka sijoittuvat kulkuväylän (tie) etelä tai länsipuolelle, jolloin sisääntulo sijoitetaan kulkuväylän puolelle talon pohjoiselle tai idän puoleiselle sivulle ja oleskelutilat sekä terassit talon etelän tai lännen puoleiselle sivulle. Ja tällainen ideaalihan myy! Ainakin mielikuvana siinä vaiheessa kun tontti on vielä haussa.

Jos talotehtaat aidosti haluavat edistää myyntiään myös pääkaupunkiseudun ”hankalille” tonteille, eikö unelmia myyvien esitteiden pitäisi lähestyä kysymystä talon valinnasta nimen omaan tontin asettamien vaatimusten näkökulmasta. Talokirjojen sivuilla kyllä jauhetaan mahdollisuutta toteuttaa myös yksilöllisesti suunnitteltuja, rakennuttajien omiin luonnoksiin perustuvia taloja, mutta jo seuraavassa virkkeessä korostetaan, miten esitteiden sivuille kootut valmiit pohjat on loppuun asti mietittyjä, parhaita mahdollisia ratkaisuja. Kuitenkin sivu toisensa jälkeen esitellään samaa ratkaisua vain hieman muunneltuna. Ainakin minulla menee esitteitä selatessa usko talotehtaiden kykyyn tuotta mitään muuta kuin sitä ”perusbulkkia”. Ja ”pikkulinnut” ovat korvaani sirkuttaneet, että moni yksilöllisiä toteutuksia mainostaneista talotehtaista perääntyy siinä vaiheessa kun asiakas esittee heille oman näkemyksensä asianmukaisesta, juuri asiakkaan tontille sopivasta talopohjasta.

Jos kritisoi, pitää esittää myös ratkaisuehdotuksia. Kas tässä, vapaasti käytettävänä ideana esitän, että valistunut talotehdas tuottaa nettisivuilleen (esim. flashina) työkalun, jossa mahdollinen talopaketin ostaja ensin ruksaa valintalistasta tonttinsa perusominaisuudet, kuten mistä suunnata tontille tullaan, mihin suuntaan sijoittuisi oleskelupiha, minkä kokoinen ja muotoinen rakennusala (ja tontti) suunnilleen on. Sitten ”klick” haku-nappia ja palvelu tuottaisi listauksen sellaisista talomalleista, jotka kävisivät määritetylle tontille. Haun tuottamia ehdotuksia voisi sitten mällätä tontille ja pohtia mikä ehdotetuista tuntuisi parhaalta. Kaikkia ”kirvesvarsia” ei em. kaltaisessa palvelussa ehkä pysty huomioimaan, mutta ihan perusjuttujen, kuten kulku- ja ilmasuuntien huomioiminen on jo hyvä alku.

Meillä on siis hyvä arkkitehti haussa. :-)