Asfaltti ja kiveys

Toissa viikon lopulla Asfalttiurakointi KK tuli asfalttihommiin. Ensin lastattiin kuuma massa koneeseen:

Sen jälkeen asfaltoitiin naapurin autokatos ja sitten siirryttiin meidän pihalle. Kiveyksen reunasta aloitettiin:

Pikku jyrä oli matkassa. Hyvin näytti kiveys sen kestävän:

Asfalttikone mahtui autokatokseen:

Pieni videokin aiheesta löytyy:

Pikkuraksaaja testaa uutta asfalttia innoissaan:

Meillä siis asfaltoitiin kuvassakin näkyvä kadulta naapurin tontin läpi meille tuleva ajotie, naapurin autokatos ja meidän autotallin edusta, yhteensä n. 300 neliötä. Meidän osuus on tietysti oma piha ja lisäksi puolet ajotiestä. Ei se ilmaista ole, mutta paljon halvempaa kuin kiveys. Ja kuitenkin siisti ja tasainen, eikä tarvitse tuskailla joka paikkaan kulkeutuvan hiekan kanssa.

Kiveystäkin on jatkettu. Tässä olen hakemassa asennushiekkaa Hornborgilta.

Pätkä hiekkaa taas levitetty ja tasoitettu. Siihen sitten kiveä kiven perään.

Kiveys on tältä erää jo lähes valmis, yksi pieni pätkä ulkovesihanan edustalle puuttu vielä. Sitten tärytys ja saumaus. Pysyisi vaan lumi ja pakkaset vielä sen aikaa poissa.

Ihan pihalla – suunnitelmia

Päätös ryhtyä rakentamaan (rakennuttamaan) omakotitaloa sai lisäpontta ajatuksesta päästä toteuttamaan patoutuneita puutarhaunelmia. Eipä silti, olihan meillä edellisessä talossamme pläntti, jossa möyriä; ongelmana oli vain se, että pläntin suunnitelman, pohjat ja toteutuksen oli tehnyt joku muu. Meille jäi sitten tehtäväksi hoitaa edellisen asukkaan unelmaa ja yrittää modifioida toteutusta omien mieltymystemme suuntaan.

Edellinen talomme ja sen piha

Jo talonrakennusprojektimme alkumetreillä tein ensimmäiset raakasuunnitelmat tulevan kotimme tulevasta pihasta (en vielä tässä yhteydessä voi perustellusti käyttää termiä puutarha, joten olkoon toistaiseksi piha). Rakennuslupaakin varten piti laatia jonkinlainen pihasuunnitelma. Jokseenkin hiasta vedetyn tunnelmointimme pohjalta, arkkitehtimme piirsi asemapiirrokseen alustavan pihasuunnitelman. Mainittakoon tässä yhteydessä, että asemakaava ja rakentamismääräyksetkin asettavat tiettyjä reunaehtoja pihan toteutukselle, joten ihan vapaasti ei pihoja voi täällä päin Suomea suunnitella. Meidän tontillamme mm. istutusalueet on määritelty ja jokaista alkavaa 200m2 kohden pitää istuttaa yksi puu, joka on (lopputarkastusvaiheessa) vähintään 1,5 m korkea.

Ote asemapiirroksesta

Päätin laatia lopullisen pihasuunnitelman itse nojautuen logiikkaan: jos kerran vastaan toteutuksesta, vastaan myös suunnitelusta. Ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat jo vuosi sitten kesällä, mutta onneksi kesä loppui kesken, eikä toteutukseen asti ehditty. Suunnitelma on nimittäin muuttunut tämän ensimmäisen asumisvuoden aikana useasti ja se, mitä lähdimme tänä kesänä toteuttamaan on osin jotain ihan muuta kuin se, mitä oli mielessä vielä viime kesänä. Kun uudessa kodissa on asunut vuoden huomaa paremmin, mitä pihalta oikeastaan haluaa ja mitä ei. Miten valo, vesi ja ilma liikkuvat. Minne kaipaa näkösuojaa, minne silmänruokaa. Mihin asettuvat luontaiset kulkureitit ja missä olisi mukava vain oleskella.

3D-mallinnus pihasta (ensimmäiset suunnitelmat projektin alusta)

Tänä keväänä jatkoin pihasuunnitelmamme muokkaamista siihen mennessä kertyneen asumiskokemuksemme pohjalta. Kaiken suunnittelun perusta on tietysti varmistaa, että suunnitelma tukee pohjatöiden asiallista toteutusta. Tässä suhteessa suunnitelmaa ei ole muutettu alkuperäisestä eli vankan perustan vaatimat alueet, kuten pihatie, autopiha, kulkuväylät ja terassit ovat pysyneet omilla paikoillaan alusta asti. Tämä siksi, että mainittujen alueiden pohjat toteutettiin samaan aikaan talon ja autotallin pohjatöiden kanssa. Ja kyllä kestää, niin asfalttia kuin kiveystäkin (tiedoksi ”anonyymeille spekuloijille”).

Kolmas tai neljäs, mutta ei suinkaan lopullinen versio (kevät 2012)

Nyt – toteutusvaiheessa – suunnitelmaa muokataan edelleen. Pihan rakentuessa ja sitä rakentaessa alkaa vasta tarkemmin hahmottaa mittasuhteita ja eri alueiden suhdetta toisiinsa. Ja toki piha – tuleva puutarhamme – tulee muuttumaan jatkossakin, vuodesta toiseen. Välillä rakennetaan lisää, välillä korjataan jotain jo rakennettua. Olenhan suunnitellut itselleni (ja Harrille, heh) paikan, jossa pääsen ”hartaasti rakastaen” harrastamaan puutarhanhoitoa – kuten tosi amatööri.

Seuraavassa pihan suunnittelua ja toteutusta käsittelevässä postauksessa käsitelen toteutuksen kynnyksellä tapahtunutta, mm. pihanrakentajille tehtyä tarjouskierrosta.

Viimeiset kolme viikkoa…

…ovat olleet sellaista matalalentoa ettei ole blogiakaan ehtinyt päivittää. Yritetäänpä nyt ottaa vahinko takaisin.

Edellisen kirjoituksen jälkeen maalausta jatkettiin vielä loppuviikko. Ihan kaikkea talosta ei saatu valmiiksi ja autotalli jäi pahasti kesken. Maalausta yritetään jatkaa vielä loppukesän aikana säiden ja muiden hommien salliessa. Tässä viimeisin kuva eteläpäädystä, joka on käytännössä valmis maalauksen osalta:

Nosturi palautettiin perjantaina Ramirentiin ja kahden viikon lasku oli 800 euron tietämillä. Seuraava viikko vietettiin Portugalin vieraiden kanssa ”lomaa” mökillä jo tutuksi tulleen maalauksen merkeissä. Mökillä maalattiin Vinhalla ja meillä kotona Uulan petrooliöljymaalilla, ja täytyy kyllä sanoa että Uulalla on kyllä noin sata kertaa mukavampi maalata. Vinha on kummallista litkua joka ei meinaa millään peittää kunnolla.

Keväällä pyysimme tarjouksia pihatöistä useammaltakin alan yritykseltä, mutta huonolla menestyksellä. Taitaisi olla viisainta pyytää tarjoukset jo edellisenä syksynä. Muutama tarjous kyllä saatiin, mutta hinnat olivat hirvittäviä jo ilman mitään istutuksiakaan. Niinpä päätimme teettää vain maanvaihdot ja täytöt ulkopuolisella, ja tehdä istutuksia ja muita pintarakenteita pikku hiljaa itse.

Tässä vaiheessa vedimme ässän hihasta ja otimme yhteyttä jo tontin pohjatyöt erinomaisella otteella tehneeseen ja senkin jälkeen muutamaan kertaan meitä auttaneeseen Maarakennusliike Elg Oy:öön. He lupasivat tulla taas hätiin ja työ sovittiin tehtäväksi heinä-elokuun vaihteessa. Niinpä mökkilomailun jälkeen tuli kiire siivota piha, jotta Tero pääsisi möyrimään pihalle koneineen.

Pienempää järjestelyä ja siivousta tein jo ennen mökille lähtöä, mm. yksi pesällinen kiukkuisia ampiaisia joutui etsimään uuden kodin. Pahoittelut tästä. Kälyn miehen kanssa uurastimme sitten helteessä koko päivän noiden tavarakasojen kanssa. Autokatoksen, kuistin ja terassin alakattojen laudat ja seinämien rimat siirsimme autotalliin ja muun käyttökelpoisen tulevan terassin paikalle olohuoneen ikkunan alle. Poltettavat puut terassin toiselle kulmalle. Ylijääneet kattopellit eivät mahtuneet muualle kuin talon päätyyn. Peräkärryllinen kaatiskamaakin taas tuli. Homma saatiin tehtyä, mutta en muista olleeni yhtä poikki ikinä. Suuret kiitokset Fredille! Varmaan kiva tulla lomalle Suomeen ja joutua heti maalaus- ja kantohommiin.

Viime maanantaina olikin sitten suuri päivä, varsinkin Pikkuraksaajalle:

Haltioitunut nuori mies vietti seuraavat päivät seuraten tarkasti kaivinkoneen jokaista liikettä. Rakentamisessa edes lähellekään yhtä kiinnostavaa on tainnut olla vain arkkitehdin moottoripyörä.

Tässä Teron tyylinäyte:

Vaivattomasti asentui myös yksi korotuspala maalämpökaivoon, kauhalla vain kansi pois, korotuspala paikoilleen ja kansi nätisti takaisin.

Hetken kuluttua pihalla näytti jo tältä:

Myös itäsivusta kaivettiin auki.

Ja täytettiin tietysti myös. Sama takapihalla, tässä näkyy hyvin missä vaiheessa maalausprojekti on.

Pintamaata (rikkaruohoja ja savea) kaivettiin pois keskimäärin 20 senttiä ja istutuskuopista toista metriä. Multaa päälle saman verran. Ja ei, emme istuttaneet keppejä kasvattaaksemme niistä polttopuita, vaan kepit merkkaavat istutuskuoppia.

Autotallin taustalta vaihdettiin maat myös ja Teron toimesta kaivotkin löysivät oikean koron.

Tähän lätäkköön tulee Kristiinan ideoima kosteikko. Kuopassa on nyt vain savipohja, mutta aika hyvin se tuntuu silti pitävän vettä.

Nurmikko tulee kiertämään terassia etupihalla. Paljon enempää sitä ei sitten tulekaan. Pihalle lisättiin myös hieman soraa kiveyksen pohjaksi.

Maarakennusliike Elg teki taas kerran erinomaista työtä ja nopeasti. Vajaassa kolmessa päivässä oli maat vaihdettu ja muotoiltu. Loppuviikosta ehtivät kaivaa vielä naapurillekin autokatoksen pohjat ja täryttää meidän pihalle tuodut sorat.

Paljonhan tuohon jää vielä itsellekin tekemistä ja se aloitettiin lauantaina hakemalla puiden taimet Lohjan Taimiteutarilta, jossa on hyvä valikoima ja kohtuulliset hinnat. Palvelukin pelasi mainiosti.

 Kristiina istuttamassa ensimmäistä puuta, tuo taisi olla siperiankuusi (edit. Kristiina: kuvassa palsamipihta eli amerikkalaisten ”joulukuusi”):

 Nämä puolestaan ovat makedonian mäntyjä:
 

Kristiina lupasi kertoa pihan suunnittelusta, kasvien valinnasta ja pihahommista myöhemmin lisää.

Eilen kävin hakemassa Hornborgilta vielä lisää havupuumultaa ja nurmikkojyrän. Sain takapihan tasoitettua ja siitä pitäisi jatkaa tällä viikolla – paha vaan että nyt on lomat loppu. Huomenna sen sijaan tulee asfalttimies katsastamaan mestat.

Elonmerkkejä

Ihan ei ole mennyt putkeen tämä raksaaminen; olemme olleet vuorotellen koko porukka sairaana viimeisen kuukauden, joten raksarintamalla ei ole suoraan sanottuna tapahtunut yhtään mitään.

Lunta on ollut sitäkin enemmän, terassin katoksen räystäälle muodostui huiman pitkä hauska lippa. Näkyi varmaan Ricterin asteikollakin, kun se vihdoin tuli alas.

Tuuli sattuu yleensä sopivasta suunnasta ja katto on niin kalteva, ettei muutoin katolla ole lumi juurikaan pysynyt. Ei ole paljon tarvinnut mennä lumia tiputtelemaan, kun sitä on ollut katolla enintään ehkä kymmenen senttiä.

Sairaana ei ole lumityöt muutenkaan oikein maistuneet, vain ihan pakolliset on tehty. Onneksi kunnan katujakin auraava JT-Service on käynyt avaamassa tuon tonttitien ja vähän pihaakin.

Nyt sitten yritetään palata arkeen ja jatkaa raksaamistakin. Autotallia pitäisi vielä jatkaa.