Arkkitehdin valintaa

Olemme nyt tavanneet kaikki viisi arkkitehtiehdokasta. Se oli varsin mielenkiintoista ja opimme taas paljon lisää. Oli myös jännä huomata miten eri näkökulmista eri ihmiset asiaa lähestyivät, vaikka kaikille lähetimme sähköpostilla täsmälleen samat alkutiedot. Joka tapauksessa alkukarsinta oli sen verran onnistunut, että voisimme tehdä sopimuksen vaikka kaikkien kanssa. Mutta yksi vain tarvitaan ja jollain perusteella valinta pitäisi kuitenkin tehdä.

Kaikilla on mielestämme riittävästi kokemusta ja näkemystä. Kaikki ovat oikein mukavia. Tarjoukset ovat sisällöltään ja hinnallisesti melko lähellä toisiaan ja yllättäen ehkä hieman edullisempia kuin kuvittelimme. Joten hinta yksin ei tätä ratkaise. Kaikki olivat yhtä mieltä aikataulustamme ja budjetista; ensin mainittu on ok ja jälkimmäinen on ehkä vähän tiukka. Kaikkien referensseistä löytyi tyylillisesti meitä miellyttäviä kohteita. Jokaisella on tietysti myös hyvät ja huonot puolensa.

Arkkitehti A: Sivutoiminen. Suunnittelisi ehkä edullisimman talon rakentaa. Tarjous keskitasoa, urakkahinta. Ilmeisesti vähiten kokemusta, mutta vakuuttavaa sellaista. Henkilönä hieman särmikäs, vaikkakin asiallinen ja mukava.

Arkkitehti B: Suunnittelisi varmaan kalleimman talon rakentaa. Tarjous kalleimmasta päästä, tuntiveloitus. Paljon kokemusta arkkitehtisuunnittelusta, ehkä vähemmän pääsuunnittelusta. Henkilönä erittäin mukava, mutta vähän taiteilijatyyppi, ehkä liian lennokas. Upeita referenssejä, mutta ottaako huomioon toiveemme? Hyvä sijainti, erinomaiset kontaktit ja kokemus.

Arkkitehti C: Kallein tarjous. Ripeä, suoraan asiaan -tyyppinen tapa toimia. Jopa liiankin vauhdikas? Pystyykö keskittymään meidän projektiimme muilta töiltä? Todella myyntihenkinen. Erittäin paljon kokemusta. Teki ainoana jo tarjousvaiheessa alustavan pohjaluonnoksen, joka oli vieläpä tosi hyvä. Läheinen kytkös erääseen talotehtaaseen ja muihin yhteistyökumppaneihin, mutta seuraako siitä kilpailun puute ja kallis hinta?

Arkkitehti D: Sivutoiminen. Ennakkosuosikki jo sähköpostien perusteella. Henkilönä luottamusta herättävin ja eniten samalla aaltopituudella kanssamme. Pitkä kokemus. Tarjous edullisemmasta päästä tuntiveloituksella. Ehkäpä paras yhdistelmä henkilökemioita, kokemusta, referenssien tyyliä, hintaa ja tapaa toimia.

Arkkitehti E: Selvästi halvin tarjous, urakkahinta. Kontakteja ja kokemustakin. Ihmisenä ehkä hieman hiljainen ja varautunut (kuten allekirjoittanutkin) joten koko kuvaa ei varmaan saatu. Hyvin pätevän tuntuinen kyllä, vaikkakin nuorin kaikista. Tyylikkäitä referenssejä.

Valitse nyt sitten näistä…

Arkkitehdin hakua

Arkkitehti pitäisi siis löytää. Mutta mistä? Löysimme Tuusulan nettisivuilta linkin Tuusulan, Keravan ja Järvenpään yhteiseen Antura-palveluun, josta voi etsiä suunnittelijoita ja työnjohtajia. Etsimme palvelusta sopivalta tuntuvaa arkkitehtia. Valintaperusteina oli referensseinä mainitut puurakenteiset omakotitalot, kohtuullisen läheinen sijainti ja aina yhtä tarkka mutu-tuntuma. Apuna oli myös Suomen Arkkitehtiliiton Pientalojen suunnittelijoita 2009 -julkaisu (EDIT 26.1.2010: ei näytä enää olevan saatavilla tuosta linkistä, ehkä SAFAn sivuilta löytyy uusi), sekä Arkkitehtitoimistojen liiton kirjoitukset aiheesta.
Tutustuimme myös suunnittelijoiden ilmoittamiin nettisivuihin ja jätimme pois kaikki kalliilta vaikuttavat trendi-toimistot.

Anturasta käsiimme jäi kahdeksan arkkitehtiä / arkkitehtitoimistoa, joille lähetimme sähköpostilla alustavan kyselyn. Viestissämme kerroimme perustiedot hankkeesta ja kysyimme mahdollisuuksia ja kiinnostusta osallistua projektiimme. Yksi kahdeksasta ei vastannut tiedusteluumme lainkaan, yksi ilmoitti ettei enää tee suunnittelutöitä ja yhdellä olisi ollut aikaa paneutua meidän projektiimme vasta ensi kesänä. Jäljelle jäi siis viisi kiinnostunutta ehdokasta, jotka kaikki vaikuttivat sähköpostien perusteella ihan varteenotettavilta. Toiset kertoivat jo alustavia hintatietojakin ja arviot ko. suunnittelutehtävän kestosta liikkuivat melko yksimielisesti sadan tunnin molemmin puolin.

Kerroimme taustatietoja itsestämme ja toiveistamme, lähetimme tekemämme tilaohjelman ja sovimme tapaamiset kaikkien kanssa. Kaksi ehdokasta tapasimme viime viikolla ja loput kolme tapaamme tällä viikolla. Arkkitehdin valinnasta lisää, kun olemme tavanneet kaikki ehdokkaat.

Rakentamisesta

Koska olemme molemmat töissä eikä meillä ole juurikaan kokemusta varsinaisesta rakentamisesta, taidoista nyt puhumattakaan, on ollut alusta asti selvää että joudumme teettämään lähes kaikki rakentamiseen liittyvät työt. Meillä ei ole halua viettää seuraavien vuosien iltoja, viikonloppuja ja lomia rakentaen. Jos ammattilaiset rakentavat päivätyönä talon vuodessa tai alle, meiltä menisi siihen varmaan ainakin kolme vuotta. Todennäköisesti rakennuttamisessakin on puuhaa enemmän kuin tarpeeksi. Sen lisäksi saatamme enintään osallistua siivoukseen, joihinkin maalaustöihin tms. ja pihatöihin.

Rakentamistapaakin olemme miettineet. Puutalossa vaihtoehtojahan lienevät ainakin rakentaminen ns. pitkästä tavarasta, pre-cut ja elementti. Tällä hetkellä luontevimmalta ja meille sopivammalta tuntuisi suurelementti. Vaikka aloittaminen menisi vähän myöhäisempäänkin syksyyn, talo saadaan nopeasti pystyyn säältä suojaan. Koska elementit tehdään sisätiloissa, ne eivät niin herkästi pääse kastumaan rakennusvaiheessakaan. Toivoa myös sopii että laatu on, jos ei parempaa, ainakin tasaisempaa kuin krapulaisen kirvesmiehen räntäsateessa ja pimeässä tekemä.

Kokonaan toinen asia on sitten se, pystyvätkö ja haluavatko talotehtaat tehdä edes tarjousta yksilöllisten suunnitelmien pohjalta, ja kuinka kallista se on. Joten tämäkin saattaa muuttua vielä.

Tästä eteenpäin ei päästä omin voimin, joten seuraavaksi ammattilaiset kehiin. Ainakin jotkin talotehtaat tarjoavat arkkitehtisuunnittelua, pääsuunnittelua yms. omiin taloihinsa, mutta siinä on kyllä selvä eturistiriita. Mitäs sitten kun menee sukset ristiin talotehtaan kanssa? Olet ihan yksin, ilman ainuttakaan ammattilaista, talotehdasta vastaan. Ei houkuttele. Ja jos sitoudut jo suunnitteluvaiheessa johonkin talotehtaaseen, mihin unohtui kilpailutus?

Eli näillä eväillä pitäisi seuraavaksi lähteä metsästämään sitä omaa arkkitehtia / pääsuunnittelijaa.

Siitä naapurin tontille rakentamisesta…

Tontinhakuprosessimme, josta Harri jo kertoikin tarkemmin, yhytti ainakin minut usein pohtimaan – tai oikeammin surkuttelemaan – kahta kysymystä: Miksi hyvän tontin löytäminen on niin vaikeaa? Ja miksi tuntuu, että sille kuuluisalle ”naapurin tontille” olisi paljon helpompi sovitella niitä unelmien talopohjia?

Kaikki talonrakennusprojektit lähtevät liikkeelle tontin etsimisestä, löytämisestä ja ostamisesta / vuokraamisesta. Mutta harva lähtee rakentamaan taloa sen takia, että pääsee hankkimaan itselleen sen unelmien tontin. Ainakin minulla on vuosia poltellut takaraivossa lähinnä kuva siitä täydellisestä talosta, omasta kodista. Tontti on tuntunut lähinnä välttämättömyydeltä, jolle tuo ruusuinen unelma asetellaan somasti.

Karu totuus kodin rakentamisen realiteeteista iskee vasta siinä vaiheessa kun tonttia ryhdytään oikein toden teolla etsimään. Pääkaupunkiseudulla tontin etsijät törmäävät heti kolmeen ongelmaan: etäisyydet, hinta ja rakennettavuus. Etsinnän aikana alkaa tuntua, että kaikki hyvät tontit ovat vähintään 50 km päässä kaikesta – tai ainakin työpaikasta. Jos sitten sattuu löytämään jonkin pläntin ”kohtuullisen” (~45 min) joukkoliikennematkan päästä työpaikalta, hinta alkaa jo olla kipurajalla tai reilusti sen yli. Vielä enemmän saa nähdä vaivaa, että löytää ylipäänsä rakennettavuudeltaan kohtuullisen pläntin, joka ei ole jo jonkun rakennetun omakotitalon pohjoisen puoleisella takapihalla oleva 300 neliön määräala louhikkoista savimaata.

Kun sitten onni sattuu ns. potkaisemaan huopatossulla takapuoleen, ja löytää sen hyvän tontin kohtuullisen etäisyyden päästä työpaikasta, kohtuulliseen hintaan ja vielä kohtuullisen rakennettavan, tuntuu kuin olisi selvinnyt juoksukisassa maaliin – ei voittajana, mutta ei ihan viimeisenäkään. Samalla joutuu kuitenkin toteamaan, että se takaraivossa poltellut kuva kodista ei enää sovikaan työllä ja tuskalla hankitulle tontille. On luopumisen hetki.

Peiliin en kehtaa vilkaista, joten syytän talotehtaita ja niiden unelmia pursuavia kuvastoja, joissa ideaalipohjia myydään ideaalitonteille. Väitän, että suurin osa kuvastojen taloista on järkevästi rakennettavissa ainoastaan sellaisille tonteilla, jotka sijoittuvat kulkuväylän (tie) etelä tai länsipuolelle, jolloin sisääntulo sijoitetaan kulkuväylän puolelle talon pohjoiselle tai idän puoleiselle sivulle ja oleskelutilat sekä terassit talon etelän tai lännen puoleiselle sivulle. Ja tällainen ideaalihan myy! Ainakin mielikuvana siinä vaiheessa kun tontti on vielä haussa.

Jos talotehtaat aidosti haluavat edistää myyntiään myös pääkaupunkiseudun ”hankalille” tonteille, eikö unelmia myyvien esitteiden pitäisi lähestyä kysymystä talon valinnasta nimen omaan tontin asettamien vaatimusten näkökulmasta. Talokirjojen sivuilla kyllä jauhetaan mahdollisuutta toteuttaa myös yksilöllisesti suunnitteltuja, rakennuttajien omiin luonnoksiin perustuvia taloja, mutta jo seuraavassa virkkeessä korostetaan, miten esitteiden sivuille kootut valmiit pohjat on loppuun asti mietittyjä, parhaita mahdollisia ratkaisuja. Kuitenkin sivu toisensa jälkeen esitellään samaa ratkaisua vain hieman muunneltuna. Ainakin minulla menee esitteitä selatessa usko talotehtaiden kykyyn tuotta mitään muuta kuin sitä ”perusbulkkia”. Ja ”pikkulinnut” ovat korvaani sirkuttaneet, että moni yksilöllisiä toteutuksia mainostaneista talotehtaista perääntyy siinä vaiheessa kun asiakas esittee heille oman näkemyksensä asianmukaisesta, juuri asiakkaan tontille sopivasta talopohjasta.

Jos kritisoi, pitää esittää myös ratkaisuehdotuksia. Kas tässä, vapaasti käytettävänä ideana esitän, että valistunut talotehdas tuottaa nettisivuilleen (esim. flashina) työkalun, jossa mahdollinen talopaketin ostaja ensin ruksaa valintalistasta tonttinsa perusominaisuudet, kuten mistä suunnata tontille tullaan, mihin suuntaan sijoittuisi oleskelupiha, minkä kokoinen ja muotoinen rakennusala (ja tontti) suunnilleen on. Sitten ”klick” haku-nappia ja palvelu tuottaisi listauksen sellaisista talomalleista, jotka kävisivät määritetylle tontille. Haun tuottamia ehdotuksia voisi sitten mällätä tontille ja pohtia mikä ehdotetuista tuntuisi parhaalta. Kaikkia ”kirvesvarsia” ei em. kaltaisessa palvelussa ehkä pysty huomioimaan, mutta ihan perusjuttujen, kuten kulku- ja ilmasuuntien huomioiminen on jo hyvä alku.

Meillä on siis hyvä arkkitehti haussa. :-)

Esisuunnittelua

Muutimme lokakuun puolessa välissä, jonka jälkeen tavaroiden purku ja muu säätö kesti vielä muutaman viikon. Sen jälkeen pääsimme keskittymään taloprojektiin.

Ensimmäisenä vuorossa on esisuunnittelu, jossa siis suunnitellaan suunnittelemista. Tavallaan esisuunnittelu on ollut käynnissä jo ensimmäisistä oman talon haaveista asti. Olemme miettineet mitä huonoja puolia kulloisessakin asunnossa on ollut ja mitä tekisimme toisin rakentaessamme. Mitä toivoisimme uudelta talolta? Näistä toiveista lisää myöhemmin.

Esisuunnitteluun kuuluu myös tiedonhankinta. Kuten jo aiemmin mainitsin, olemme olleet vuosikausia asuntomessujen vakiovieraita. Usein siellä on tavallisen ihmisen tavoittamattomissa olevia 300 neliön kivilinnoja tms., mutta hyviä ideoita sieltä on tarttunut matkaan.

Tuttujen rakennusprojekteja on seurattu ja kuullosteltu. Alan lehtiä, lähinnä Rakennusmaailmaa, olemme lukeneet ahkerasti ja käyneet rakennusmessuillakin silloin tällöin. Internettiäkään ei sovi unohtaa. TaloPeliä on pelattu. Tonttikaupan yhteydessä kävimme myös Tuusulan rakennusvalvonnassa tapaamassa rakennustarkastajaa. Ihan mukavalta ja asialliseltahan tuo vaikutti.

Kristiina osallistui Nordean omakotirakentajakouluun, ja me molemmat PRKK ry:n rakentajakouluun. Molemmat erittäin suositeltavia. Liityimme samalla PRKK ry:n jäseniksi. Saimme liittymislahjaksi melkoisen tietopaketin, josta osa on selkeää tuotemainontaa, mutta myös oikeasti hyödyllistä tietoa; ohjeita, sopimuslomake-, aikataulu-, kustannusarvio-, yms. pohjia seitsemän CD:n ja yhden kansion verran.

Ja sinä postinkantaja-parka, työsi ei ollut turhaa, olemmehan me tutustuneet niihin talokirjoihinkin.

Viimeistään tässä vaiheessa meille oli käynyt selväksi että:

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että jokaiseen rakennushankkeeseen on määritelty pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan tehtävänä on vastata suunnittelun kokonaisuudesta ja suunnittelukokonaisuuden laadusta. Voidaan sanoa, että pääsuunnittelija on rakennuttajan luottohenkilö ja hänet on hyvä palkata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Lisäksi tonttiin ja talokirjoihin tutustuminen oli tehnyt selväksi että talokirjojen malleista ei tahdo löytyä tontille ja budjettin sopivaa taloa, joka täyttäisi muutkin toiveemme. Tarvitsemme siis arkkitehdin, jolle pääsuunnittelijan hommakin sopii luontevasti.