Pari vinkkiä

Tuli mieleen kertoa pari juttua ihan vinkkinä. Te kaikki varmaan tiedätte nämä, mutta ei se mitään. Kerron silti.

Maalämmön porakaivosta voi olla mahdollista ottaa kasteluvettä puutarhaan ja pihalle. Kysyimme tästä maalämpökilpailutuksen aikana St1-Energiamarketin myyjältä. Hän kertoi että mahdollisuus ottaa kasteluvettä porakaivosta riippuu veden tuotosta ja siitä kuinka ylös se nousee. Jos vettä tulee riittävästi, tuo on kuulemma jopa suositeltavaa. Tuleva vesi kun tuo myös lämpöä tullessaan kaivoon. Jos vettä ei tule tai se jää kovin syvälle, on tietysti paha kastellakkaan.

Joka tapauksessa, porareikään ei saa asentaa pumppua, se kuulemma voi käydessään rikkoa lämmönkeräyspiirin. Pelkän imuputken saa laittaa. En sitten tiedä miten muut toimittajat tuohon suhtautuvat, mutta tuo oli Energiamarketin kanta. Kannattanee joka tapauksessa kysyä ja hyödyntää tuo, jos mahdollista.

Pyysimme takasta tarjousta Nunnauunin myymälässä. Ystävällinen myyjä vinkkasi että kannattaa kysyä vasta asuntomessujen aikaan (alkavat 16.7.2010), silloin heillä on tarjouksia kuten kuulemma kaikilla muillakin. Ja tuo taitaa pitää paikkansa muidenkin kuin takkojen kanssa. Voi siis kannattaa venyttää hankintoja tuonne asti, jos aikataulut antaa myöden.

Esisuunnittelua

Muutimme lokakuun puolessa välissä, jonka jälkeen tavaroiden purku ja muu säätö kesti vielä muutaman viikon. Sen jälkeen pääsimme keskittymään taloprojektiin.

Ensimmäisenä vuorossa on esisuunnittelu, jossa siis suunnitellaan suunnittelemista. Tavallaan esisuunnittelu on ollut käynnissä jo ensimmäisistä oman talon haaveista asti. Olemme miettineet mitä huonoja puolia kulloisessakin asunnossa on ollut ja mitä tekisimme toisin rakentaessamme. Mitä toivoisimme uudelta talolta? Näistä toiveista lisää myöhemmin.

Esisuunnitteluun kuuluu myös tiedonhankinta. Kuten jo aiemmin mainitsin, olemme olleet vuosikausia asuntomessujen vakiovieraita. Usein siellä on tavallisen ihmisen tavoittamattomissa olevia 300 neliön kivilinnoja tms., mutta hyviä ideoita sieltä on tarttunut matkaan.

Tuttujen rakennusprojekteja on seurattu ja kuullosteltu. Alan lehtiä, lähinnä Rakennusmaailmaa, olemme lukeneet ahkerasti ja käyneet rakennusmessuillakin silloin tällöin. Internettiäkään ei sovi unohtaa. TaloPeliä on pelattu. Tonttikaupan yhteydessä kävimme myös Tuusulan rakennusvalvonnassa tapaamassa rakennustarkastajaa. Ihan mukavalta ja asialliseltahan tuo vaikutti.

Kristiina osallistui Nordean omakotirakentajakouluun, ja me molemmat PRKK ry:n rakentajakouluun. Molemmat erittäin suositeltavia. Liityimme samalla PRKK ry:n jäseniksi. Saimme liittymislahjaksi melkoisen tietopaketin, josta osa on selkeää tuotemainontaa, mutta myös oikeasti hyödyllistä tietoa; ohjeita, sopimuslomake-, aikataulu-, kustannusarvio-, yms. pohjia seitsemän CD:n ja yhden kansion verran.

Ja sinä postinkantaja-parka, työsi ei ollut turhaa, olemmehan me tutustuneet niihin talokirjoihinkin.

Viimeistään tässä vaiheessa meille oli käynyt selväksi että:

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että jokaiseen rakennushankkeeseen on määritelty pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan tehtävänä on vastata suunnittelun kokonaisuudesta ja suunnittelukokonaisuuden laadusta. Voidaan sanoa, että pääsuunnittelija on rakennuttajan luottohenkilö ja hänet on hyvä palkata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Lisäksi tonttiin ja talokirjoihin tutustuminen oli tehnyt selväksi että talokirjojen malleista ei tahdo löytyä tontille ja budjettin sopivaa taloa, joka täyttäisi muutkin toiveemme. Tarvitsemme siis arkkitehdin, jolle pääsuunnittelijan hommakin sopii luontevasti.

Haave

Aluksi se oli vain haave. Asuntomessuilla käydessämme ja muutenkin haaveillessamme puhuttiin aina: ”Sitten jos me joskus rakennetaan, niin…”

Kerrostalossa asuessamme tuumattiin että olishan se kiva grillata omalla pihalla. Siitä se sitten lähti. Rivitalon pätkä piti saada. Asiat meni paremmin kuin kuviteltiin ja saatiinkin erillistalo Vantaan Ylästöstä. Siellä oli sitten kiva grillata ja harjoitella omakotitaloasumista; nurtsin leikkaamista ja lumitöitä.

Talo oli muuten mukava, mutta siinä alkoi vaivaamaan kaksikerroksisuus, lievä ahtaus sekä yhtiömuotoisuus ja rakentamisen kehnohko laatu. Niinpä pikkuhiljaa alkoi vahvistua ajatus oman talon rakentamisesta. Sen jälkeen puhuttiinkin aina: ”Sitten KUN me joskus rakennetaan, niin…” Nyt se on totta.