Tilannepäivitys ja siivousta

Oikeastaan joulun jälkeen kaikki aika on mennyt johonkin muuhun kuin raksaamiseen. Tänään pääsimme vihdoin hetkeksi raksalle siivoamaan. Autokatos oli täynnä roskaa ja saimme sitä vähän setvittyä. Pitäisi vaan ehtiä tuo perävaunu käydä tyhjäämässä välillä. Sitä ennen se pitää kaivaa tuolta hangesta. Mutta siitäkään ei ole hyötyä ennenkuin saadaan aurausurakoitsija piipahtamaan. Talvifani Kristiinakin sanoi jo tänään että saisi tämä lumentulo riittää. Sitä en olisi uskonut häneltä kuulevani.

Sisällä työt etenevät paremmin. Aiemmin mainittu keittiön ja olohuoneen välisen aukon seinän lasku on tehty, kuten kuvasta näkyy. Levytykset ovat jatkuneet ja osa vaneroiduistakin seinistä on jo levytetty, samoin työhuoneen ja ullakon lattiat.

Sähköt on periaatteessa siinä kunnossa että seuraavaksi Terawatt tulee asentamaan pistorasioita ja katkaisijoita. LVI-urakoitsija jäi nyt lomalle, mutta ehti sitä ennen vielä käydä asentelemassa hanakulmia valmiiksi, niin ei jää timpureiden hommat siitä kiinni. Jeld-Wenin sisäovitoimitusta on vähän säädetty Teri-Talojen kanssa. Tilausvahvistuksessa oli pari virhettä ja halusimme itse muutaman muun muutoksen. Hyvin kyllä taas toimii yhteistyö talotehtaan kanssa, ei tullut ongelmaa tuostakaan.

Sisustusasiat ovat muutenkin jo alkaneet tulla ajankohtaisiksi ja värejä, tapetteja yms. on mietitty hiki hatussa. Keittiötoimitus ja asennus on sovittu viikoille 14-15 ja sen ollessa periaatteessa ihan viimeisiä hommia yrittänemme muuttaa pääsiäisen ja vapun välisellä viikolla! Tuota ei kyllä varmaaa pitäisi sanoa ääneen…

Muuttovaiheessa talo ei kyllä tosiaankaan ole vielä valmis, autotallista ja pihasta puhumattakaan, mutta siitä on helpompi jatkaa sitten itse kun on paikan päällä valmiiksi eikä puolen tunnin ajomatkan päässä. Ja säästöäkin tulee toista tonnia joka kuukausi mistä ei tarvitse maksaa vuokraa motivaatiokämpästä.

Lievä paniikki

Tontin löytymisen riemun tasaannuttua tuli lievä paniikki. Mitäs hemmettiä me nyt tehdään? Meidän pitää rakentaa talo! Apua! Tärkeimpänä asiana laitettiin tietysti ensimmäiseksi talotehtaiden taloesitteet tilaukseen. Ei sentään alettu vielä kaakeleita valitsemaan, vaikka Kristiina vähän yritti…

Pankista oli jo aiemmin kyselty mahdollisuuksistamme tälläiseen projektiin, mutta nyt oli jotain konkreettista, joten Nordeaan, mars. Siellä homma toimi niinkuin aina, kiitos Tuijan.

Emme halunneet jäädä kahden asunnon loukkuun, joten Ylästön talo piti laittaa myyntiin. Huoneistokeskus oli myynyt aiemminkin asuntojamme lievään ylihintaan ja äkkiä, joten sieltä välittäjä paikalle. Arvio oli ehkä aavistuksen omia ajatuksiamme korkeampi, erityisesti taantuma huomioiden, joten sopimus syntyi. Näyttö oli syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ja talo vietiin suorastaan käsistä!

Naapurit ihmettelivät meille jälkeenpäin että ”Mikäs Madonnan konsertti täällä oli, kun väkeä oli joka nurkka pullollaan?” Välittäjä kertoi että normaalisti vastaavilla näytöillä käy ehkä neljä-viisi perhettä. Meillä kävi kolmisenkymmentä. Ei siis liene ihme että samana iltana saimme tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä: 100 € yli pyyntihinnan plus 3000 € jos häivymme kuukauden sisään. Kiitos vaan Huoneistokeskuksen Mikaelille, hienosti hoidettu!

Vaikka tuo tietysti hienoa olikin, paniikkimme ei varsinaisesti hellittänyt, sillä olimme ajatelleet taloa myytävän ehkä puolikin vuotta. Pitäisi löytää äkkiä paikka johon muuttaa ja organisoida koko muutto. Taas kerran kaikki kamat pakettiin. Onneksi vuokra-asunto löytyi kohtuullisen kivuttomasti Rastaspuistosta, muutaman kilometrin päästä työpaikastani. Vajaa 80 neliöinen rivarin pätkä, johon melkein kaikki tavaramme mahtuisivat.

Seuraavat viikot postinkantaja kantoi meille selkä vääränä varmaan sata kiloa talokirjoja (sorry!), me pakkasimme, teimme kauppakirjoja talosta ja tontista, vuokrasopimuksen, järjestimme sata muuta muuttoon liittyvää asiaa, ostimme peräkärryn muuttoa ja tulevaa rakennusprojektia varten. Ja muutimme.