Rakennuslupa!

Yksi virallinen vaihe on nyt sitten takana. Tuusulan kunta on myöntänyt meille rakennusluvan 9.4.2010. Jee! Tuusulan nettisivuilla oli asiasta tieto. Eli papereita emme ole vielä nähneet, joten yksityiskohdat ovat (mm. aiemmin mainittu autotallin osastointi) vielä auki. Kolme viikkoa siinä sitten vain kesti, ei paha.

Ei muuta kuin eteenpäin ja tällä viikolla olisikin tarkoitus tehdä päätöksiä talotoimittajasta.

Rakennuslupahakemus jätetty

Rakennuslupahakemus jätettiin kuntaan tänään aamulla. Vaikka naapureiden kuulemislomake kyllä oli mukana, olisi vielä pitänyt olla naapuriluettelo. Sitä ei kyllä missään mainittu. Ja sitä paitsi kartoista kyllä näkee hyvin selvästi että meillä on vain kaksi naapuria. No, säännöt on sääntöjä. Toimitamme luettelon myöhemmin.

Samoin puuttui kiinteistörekisteriote, kun mielestämme emme sellaista muiden tilaamiemme papereiden mukana saaneet. Ilmeisesti se onkin annettu jo tonttikaupan yhteydessä ja olemme varmaan arkistoineet sen muiden kauppapapereiden mukana. Onneksi uuden sai kymmenellä eurolla paikan päällä.

Lisäksi vielä autotallin ja varaston välille pitää tehdä seinä paloturvallisuuden takia. Sitä vähän epäiltiinkin jo ennakkoon. Rakennusvalvonnan väki on onneksi sen verran joustavaa, että piirsivät tarvittavat viivat lupakuviin.

Rakennusluvan käsittelyssä pitäisi mennä noin 2-3 viikkoa ja sitten meillä toivottavasti on lupa!

Täytyy vielä miettiä mitä tuon autotallin kanssa tehdään siinä mielessä että laitetaanko varaston ja autotallin välille ovi. Se pitäisi sitten varmaan olla palo-ovi. Näin varaston molemmissa päissä olisi ovi ja se kyllä aiheuttaa melkoisesti hukkatilaa varastoon. Pärjäisiköhän autotallin kanssa ilman käyntiovea, pelkällä nosto-ovella? Oven voisi myös laittaa avautumaan autotallista katokseen, mutta kolhiiko sillä sitten katoksessa olevaa autoa?

Tontin hakua

Talo pitäisi rakentaa. Mutta mihin? Kuten kaikki tietävät, pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaiset ja -kokoiset tontit ovat kiven alla. Kristiina olisi ollut valmis lähtemään esim. Kirkkonummelle, Lohjalle tai Siuntioon, mutta minulle vanhana helsinkiläisenä ne olivat (henkisesti) liian kaukana.

Vapailta markkinoilta ei vuosiin löytynyt oikein mitään. Ajelimme Ylästössä ja katselimme isoja tontteja joita voisi lohkoa, ja mietimme löytyisikö halukkaita myyjiä. Entinen työkaveri olisi saattanut innostua asiasta, mutta sitten totesimme ettemme halua rakentaa kenenkään takapihalle. Muutenkin kaikenmaailman lohkomiset ja hallinnanjakosopimukset yms. kuullostivat jotenkin epäilyttäviltä. Varmaan aiheetta.

Lopputalvesta 2009 osallistuimme Vantaan kaupungin tonttihakuun. Tarjolla oli tontteja Ilolasta ja Kivistöstä. Varsinkin Ilolan tontit olivat ihan mukavia ja kohtuuhintaisiakin. Haimme kymmenkuntaa tonttia ja taisimme jo vähän innostuakin. Alkukesästä tuli tuomio, olimme parhaimmillaan varasijalla 13.

Keväällä tuli haettavaksi tontteja Tuusulasta. Se tuntui mukavalta paikalta ja on tullut hieman tutuksikin, koska sisareni on asunut siellä jo vuosia. Osa tonteista oli kaukaa Jokelasta ja osa kalliisti Riihikalliosta. Mutta sopivia oli tarjolla Lahelassa. Ei muuta kuin hakupaperit vetämään!

Alkukesästä tuli kirje Tuusulasta. Vähän jännitti. Kirje alkoi sanoilla:
”Valitettavasti tällä kertaa…” Voi itku!