Rakentamisesta

Koska olemme molemmat töissä eikä meillä ole juurikaan kokemusta varsinaisesta rakentamisesta, taidoista nyt puhumattakaan, on ollut alusta asti selvää että joudumme teettämään lähes kaikki rakentamiseen liittyvät työt. Meillä ei ole halua viettää seuraavien vuosien iltoja, viikonloppuja ja lomia rakentaen. Jos ammattilaiset rakentavat päivätyönä talon vuodessa tai alle, meiltä menisi siihen varmaan ainakin kolme vuotta. Todennäköisesti rakennuttamisessakin on puuhaa enemmän kuin tarpeeksi. Sen lisäksi saatamme enintään osallistua siivoukseen, joihinkin maalaustöihin tms. ja pihatöihin.

Rakentamistapaakin olemme miettineet. Puutalossa vaihtoehtojahan lienevät ainakin rakentaminen ns. pitkästä tavarasta, pre-cut ja elementti. Tällä hetkellä luontevimmalta ja meille sopivammalta tuntuisi suurelementti. Vaikka aloittaminen menisi vähän myöhäisempäänkin syksyyn, talo saadaan nopeasti pystyyn säältä suojaan. Koska elementit tehdään sisätiloissa, ne eivät niin herkästi pääse kastumaan rakennusvaiheessakaan. Toivoa myös sopii että laatu on, jos ei parempaa, ainakin tasaisempaa kuin krapulaisen kirvesmiehen räntäsateessa ja pimeässä tekemä.

Kokonaan toinen asia on sitten se, pystyvätkö ja haluavatko talotehtaat tehdä edes tarjousta yksilöllisten suunnitelmien pohjalta, ja kuinka kallista se on. Joten tämäkin saattaa muuttua vielä.

Tästä eteenpäin ei päästä omin voimin, joten seuraavaksi ammattilaiset kehiin. Ainakin jotkin talotehtaat tarjoavat arkkitehtisuunnittelua, pääsuunnittelua yms. omiin taloihinsa, mutta siinä on kyllä selvä eturistiriita. Mitäs sitten kun menee sukset ristiin talotehtaan kanssa? Olet ihan yksin, ilman ainuttakaan ammattilaista, talotehdasta vastaan. Ei houkuttele. Ja jos sitoudut jo suunnitteluvaiheessa johonkin talotehtaaseen, mihin unohtui kilpailutus?

Eli näillä eväillä pitäisi seuraavaksi lähteä metsästämään sitä omaa arkkitehtia / pääsuunnittelijaa.

Haave

Aluksi se oli vain haave. Asuntomessuilla käydessämme ja muutenkin haaveillessamme puhuttiin aina: ”Sitten jos me joskus rakennetaan, niin…”

Kerrostalossa asuessamme tuumattiin että olishan se kiva grillata omalla pihalla. Siitä se sitten lähti. Rivitalon pätkä piti saada. Asiat meni paremmin kuin kuviteltiin ja saatiinkin erillistalo Vantaan Ylästöstä. Siellä oli sitten kiva grillata ja harjoitella omakotitaloasumista; nurtsin leikkaamista ja lumitöitä.

Talo oli muuten mukava, mutta siinä alkoi vaivaamaan kaksikerroksisuus, lievä ahtaus sekä yhtiömuotoisuus ja rakentamisen kehnohko laatu. Niinpä pikkuhiljaa alkoi vahvistua ajatus oman talon rakentamisesta. Sen jälkeen puhuttiinkin aina: ”Sitten KUN me joskus rakennetaan, niin…” Nyt se on totta.