Meille – minulle ja Harrille – on vuosien varrella muodostunut kohtuullisen selkeä kuva siitä, mitä oikeastaan haluamme koti-taloltamme, jos päätämme sellaisen joskus rakentaa. Koska aiheeseen liittyvä aiempi kirjoitus Tilaohjelman tapainen on enemmänkin ideaalinen kokonaiskuva toiveistamme, esitän vielä seuraavassa eriteltynä ne muutamat ihan vähimmäisvaatimukset, joista luovumme (minä luovun?) vain ”under extreme pressure” eli… varmaankin siinä vaiheessa kun rahat loppuvat kesken.

Pöntöllä

Ihmisen elämä pyörii aika perusasioiden ympärillä ja yksi niistä on vessa. Tulevassa talossamme tulee olla vähintään kaksi [vessan]pönttöä ja niiden läheisyyten sijoitettu käsienpesuallas. Kolmekin voi olla, mutta neljä alkaa jo olla liioittelua. En voi käsittää perheille rakennettuja isojakin taloja, joissa on kyllä vähintään ne kolme makuuhuonetta, mutta vain yksi vessanpönttö koko plutuunan käytössä. Entä kun iskee se kuuluisa ”noro” – siinä sitten jonotellaan pöntölle ja toivotaan parasta.

Suihkussa

En enää muista minkä Asuntomessujen yhteydessä eräs arkkitehti lausui mielipiteitään tilaratkaisuista, mutta yksi moitteista jäi elävästi mieleeni. Mainittu arkkitehti nimittäin torui rakentajia siitä, että saunan pesuhuoneissa oli lähes järjestään kaksi suihkua. Moinen trendi saisi kuulemma jäädä jo historiaan.

Olen kertakaikkiaan eri mieltä! Jos asuu ja saunoo yksin, mikäs siinä, mutta jo kaksin saunoessa suihkuun jonottaminen ottaa päähän. Tai sitten pitää tehdä kuten minä ja mieheni tähän asti, pyörimme saman suihkun alla kuin karuselli saippuoiden ja huuhdellen. Onhan se kivan intiimiä pariskunnille, mutta ukkoporukka kenties kaipaa hieman etäisyyttä hääriessään suihkussa. Erilliset suihkut saattavat jopa säästää vettä kun voit itse päättää milloin avaat ja suljet hanan sen sijaan, että vesi valuu koko ajan kun porukka lappaa vuoron perään suihkun alla.

Minulle siis ihan vähimmäisvaatimus on kaksi suihkua saunan pesuhuoneeseen. Ideaalitilanteessa se kolmas löytyy makuuhuoneemme yhteyteen tulevasta kylpyhuoneesta.

Olkaa hyvät ja käykää pöytään!

Perheen kesken aamupalat ja ruokailut sujuvat kätevästi keittiössä. Mutta missä syödään juhlapäivällistä ystävien ja sukulaisten kesken? Ahtautuneena keittiöön saman pöydän ympärille, pannujen ja kattiloiden lomaan kuuntelemaan jääkaapin hurinaa ja tiskikoneen pauhua? Myönnän, ainakin tässä asiassa olen pesunkestävä snobi. Talossa on oltava selkeä ruokailutila, johon mahtuu kunnollinen pöytä ja se tila ei sijaitse keittiössä.

Ja meillä ei muuten syödä juhlapäivällistä myöskään tv:n pauhussa! Tästä lisää tuonnempana…

Saunomassa

Lisää saunomiseen liittyviä vaatimuksia. Melkein luulisi, että olemme mieheni kanssa erityisen innokkaita saunojia, mutta todellisuudessa saunomme kotioloissa vain 1-2 kertaa kuukaudessa, mökillä kun on maan mainioin puulämmitteinen sauna ja siellä tulee saunottua sitten enemmän. Sauna on meille molemmille, kuten useille muillekin suomalaisille, melkein pyhä paikka ja sen kerran kun saunassa käy, haluaa keskittyä itse saunomiseen eikä esim. pyykkivuoreen, silityslautaan ja ompelukoneeseen. Viiden pisteen vihje: missä nautit saunakaljasi?

En vastusta pukutilan sijoittamista kodinhoitohuoneen yhteyteen sinänsä – johan siinä säästää rahaakin melkein 2000 € / neliö, jos pystyy järkevästi sijoittelemaan eri toimintoja samoihin tiloihin. Mutta on pukutiloja ja on pukutiloja. Ja kevyitä liikuteltavia seinämiä ja sermejä. Pointti: Jos pukeutumistila sijaitsee kodinhoitohuoneen yhteydessä, sen on parasta olla selkeästi muusta tilasta erotettu rauhaisa ja mukava keidas, jossa voi hörppiä saunajuomat tyynenä ilman, että vaatehuollon banaali todellisuus pilaa tunnelman.

Korvia, tassuja, pulleita massuja

Koira, tuo ihmisen paras ystävä – toimii hyvin sisätilojen hiekottajana ja sen hammasremontti tekee helposti 600 € loven rakennusbudjettiin. Minulla on ollut koira, tosin ei tietenkään sama, melkein koko elämäni. Ja Harrillakin on ollut jo useita vuosia ilo hoitaa minun koiraani. Oletan, että jatkossakin meillä on koira, niinpä tulevaan taloomme pitää miettiä tiettyjä ratkaisuja myös koiran (hoitamisen) näkökulmasta.

Mistä koiranomistajat usein vaihtavat kokemuksiaan? Vastaus on tietenkin: kuraisista tassuista. Meidän tulevassa talossa täytyy olla lyhyt matka ulko-ovelta tassujenpesupaikalle. Ei kuten edellisessä talossa, jossa piti kulkea tuulikaapin, eteisen ja kodinhoitohuoneen kautta kylpyhuoneeseen. Eikä varsinkaan kuten nykyisessä asunnossa, jossa pitää kulkea tuulikaapin, eteisen, seitsemän kokolattiamatolla päällystetyn portaan ja käytävän kautta kylpyhuoneeseen. Kurastopperi olis kiva.

Töllö

Olen televisiosukupolvea siinä, missä nykyiset parikymppiset ovat tietokonesukupolvea. Ensimmäinen sanani taisi olla heti ättä:n (= äiti) jälkeen pövvö (= pöllö), se Mainostelevision eli nykyisen MTV3:n logo. Suhtaudun televisioon kaksijakoisesti – toisaalta se tarjoaa, mitä parasta ”aivot narikkaan” -rentoutumista, mitä rahalla saa ilman, että joutuu poistumaan kauaksi jääkaapista. Toisaalta vihaan ja häpeän ihmisten – myös itseni – riippuvuutta tuosta typerästä lootasta… siis korjaan, ”taulusta”. Meilläkin töllö pauhaa kohtuullisen määrän tunteja iltaisin, ja välillä ihan yksinään (tai sohvalla nukkuvalle koiralle), mutta silti en käsitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla hetkeäkään kotona ilman, että ruutu on päällä vilkuiltavana.

Viisas äitini kehitti jo aikanaan ratkaisun tähän ongelmaan sijoittamalla tv:n kokonaan omaan huoneeseen tai tilaan, pois olohuoneesta ja ennen muuta pois ruokailutilan läheisyydestä. Itse jatkan, mahdollisuuksien mukaan, samaa käytäntöä. Ensin alkuun Harri nikotteli vastaan, koska hänen mielestään telkkari kuuluu olohuoneeseen. Edellisessä talossamme lanseerattu erillinen tv-huone osoittautui kuitenkin Harrinkin mielestä menestykseksi, joten tavoittelen vastaavaa ratkaisua myös tulevassa talossamme.

Tv-huoneen plussat (miinuksia ei minun mielestäni edes ole): Voit röhnöttää tv-huoneessa mukavasti sinne varta vasten röhnöttämistä varten hankitulla sohvalla (joka toimii myös vierassänkynä!) ja napostella, mitä nyt napostelet, ilman, että häiritset muita talon asukkeja, sotket olohuonetta tai herätät pahennusta vaimossasi, jonka mielestä olohuoneen nahkasohva menisi pilalle moisesta. Kun ovikello yllättäin soi vieraiden merkiksi, käppäilet siistille paraatipuolelle (= olkkari) seurustelemaan vieraidesi kannssa ja voit sulkea tv-huoneen oven perässäsi. Suosittelen.

Edit 10.12.09: Yksi puuttuu listasta, nimittäin ilmansuunnat

Koska aurinko on tähän vuodenaikaan melko harvinainen valoilmiö, meinasi vallan unohtua yksi oleellinen ja erittäin tärkeä kriteeri uudelle kodillemme: nimittäin tilojen, ikkunoiden ja terassien sijoittelu ilmansuuntien mukaan. Olen ilta(päivä)ihminen, minulle on oikeastaan ihan sama paistaako aurinko ja mistä suunnasta ennen klo 12. Itse asiassa kaikenlainen kirkas valo aamuisin paitsi häikäisee, aiheuttaa toisinaan myös päänsärkyä. Kun syksyn pimetessä toimistolla kaivellaan kirkasvalolamppuja aamukahvipöytiin, pakenen paikalta hämyisään työhuoneeseeni. Ja Harrilla tuntuu onneksi olevan samankaltainen vireysrytmi.

Meidän tuleva talomme sijoitetaan siis tontille siten, että suurimmat ikkunat ja oleskeluun tarkoitettu terassi / tarkoitetut terassit aukeavat välille etelä-länsi. Samaten oleskeluun tarkoitetun piha-alueen tulisi sijoittua pääsääntöisesti etelä-lännen puolelle, mutta esim. ”huoltopiha” komposteineen ja pyykinkuivaustelineineen voi jäädä talon pohjois- tai itäpuolelle. Johan siinä pyykit haalistuu, jos aurinko porottaa naruille koko päivän.